14.11.2018
Teksti: Anna Väre
Kuvat: Joel Filipe, Unsplash

Miten sait diagnoosisi?

Olin 36-vuotias, kun syöpä löytyi vahingossa gynekologin tarkastuksessa. Gynekologi arveli kohdussani olevan myoomeja, hyvälaatuisia lihaskyhmyjä. Munasarjoihini oli kuitenkin kiinnittynyt 600 grammaa painava ja halkaisijaltaan kymmenen senttimetrin kasvain.

Diagnoosista alkoi hirveä pyöritys, johon kuului kuvauksia ja labroja. Menin sumussa sinne minne käskettiin ja yritin ottaa päivä kerrallaan. Suvussani on ollut paljon syöpää, joten olin asennoitunut siihen, että jossain vaiheessa se tulee minullekin.

Miten syöpääsi on hoidettu?

Ensimmäisessä leikkauksessa poistettiin kasvain, toisessa vatsapatja, kohtu, munasarjat ja imusolmukkeita, joihin syöpä oli ehtinyt levitä. Leikkausten jälkeen alkoivat sytostaattihoidot, joista sain kaikki mahdolliset haittavaikutukset pahoinvoinnista neuropaattisiin kipuoireisiin ja sydämen vajaatoimintaan.

”Olen lietsonut vihaa sairautta kohtaan ja vannonut, että se olen minä, joka määrää.”

Laskin, että 4,5 vuoden aikana sain sytostaatteja 81 kertaa. Hoidon jälkeen makasin usein viikon sängyn pohjalla. Ensimmäisen 8 kuukauden hoitojakson jälkeen syöpä uusi ja syöpäsoluja löytyi myös keuhkoista ja imusolmukkeista. Pisin tauko hoidoissa on ollut puoli vuotta.

Kun kehoni ei reagoinut sytostaatteihin, pyysin hormonireseptorieni tutkimista. Kävi ilmi, että syöpäni oli hormoniperäinen ja olin vain ruokkinut sairauttani hormoneilla. Kun ne jätettiin pois, tilanne parani. Nyt olen ollut 2,5 vuotta ilman hoitoja ja käynyt kontrollissa kolmen kuukauden välein.

Mistä sait voimaa ja tukea sairauden kanssa?

Äitini ja anoppini pyörittivät arkeamme, kun makasin sängyssä ja mieheni joutui samaan aikaan sydänleikkaukseen. Sairastuessani kolmesta pojastamme nuorin oli 3-vuotias.

Uskon erään lääkärin sanoihin, että positiivinen mieliala auttaa. Myös lasten takia on ollut pakko jaksaa. Olen lietsonut vihaa sairautta kohtaan ja vannonut, että se olen minä, joka määrää. Tärkeintä on, että olen päättänyt selvitä.

”Iloitsen uudella tavalla ihan pienistäkin asioista, kuten lasten kinastelusta.”

Minua on auttanut se, että olen puhunut tilanteestani täysin avoimesti. Myös Facebookin Gynekologiset syövät -ryhmä on ollut iso apu. Saman läpikäyneet eivät järkyty, ja välillä on helpompaa keskustella puolianonyymisti, jos läheisiä ei halua kuormittaa. Ryhmän tsemppihenki on mahtava.

Millaisena näet tulevaisuutesi?

Krooninen sairaus on peikko, jota ei pysty koskaan täysin unohtamaan. Työskentelin aiemmin koulunkäynninohjaajan tehtävissä. Työkyvyttömyyseläkkeeni ansiosta minun ei onneksi tarvitse miettiä työelämässä jaksamista, vaan olen voinut nauttia täysillä hoidottomuudestani. Iloitsen uudella tavalla ihan pienistäkin asioista, kuten lasten kinastelusta. Jotenkin uskon tulevaisuuteen ja siihen, että asioilla on tapana järjestyä.

Vakavan sairauden turva vähentää huolia

Kun ajateltavaa on paljon, selkeä kertakorvaus vähentää huolia, jolloin voit keskittyä tärkeimpään eli paranemiseen. Voit käyttää rahat juuri niin kuin itse haluat Lue lisää »