05.04.2019
Teksti: Anna Väre

Miten munuaissairautesi havaittiin?

Ravintola-ala oli elämäni suurin rakkaus, kunnes pitkän työputken jälkeen sain aivoinfarktin ja heräsin sairaalassa oikea puoli halvaantuneena. Heti kuntoutuksen alussa munuaistoiminnassani havaittiin vakavia ongelmia ja munuaisistani otettiin koepala tilanteen selvittämiseksi. Verikokeet paljastivat kreatiiniarvojeni olevan pilvissä, joten päädyin leikkaussaliin, jossa suoneeni asetettiin heti laskimokatetri hemodialyysihoitoa varten.

Hemodialyysissä veri juoksutetaan valtimon ja laskimon välillä ja johdetaan keinomunuaiskoneeseen puhdistettavaksi. Neljä viisi tuntia kestävän hoidon on sanottu vastaavan sydämelle maratonin juoksemista. Koska kotona tehtävä vatsadialyysi ei tuottanut kohdallani tulosta eikä minua aivoinfarktin sairastaneena diabeetikkona katsottu munuaissiirtokelpoiseksi, päädyin käymään dialyysissä kolmesti viikossa.

Hoitojen välissä kävin voimieni mukaan salilla ja lenkillä koirani kanssa. Uskon, että liikunnalla ja urheilutaustallani oli suurin merkitys toipumiseeni ja toisaalta myös siihen, että pääni kesti pitkän prosessin läpi.

Pääsit kuitenkin lopulta elinsiirtoon. Kuinka prosessi eteni?

Eräänä aamuna näin ohjelman yhdistelmäelinsiirroista, joissa potilaalle siirretään munuaisen lisäksi haima. Sen avulla moni on päässyt kokonaan eroon tyypin 1 diabeteksesta. Koska olin hoitanut kuntoani ahkerasti, terveydentilani oli parantunut niin paljon, että siirtoa pidettiin mahdollisena.

”Kuuden tunnin päästä Meilahdesta soitettiin ja sanottiin, että sopiva luovuttaja on löytynyt. Olin odottanut olevani listalla kuukausia.”

Päivänä jolloin kuulin pääseväni yhdistelmäelinsiirtolistalle, olin käynyt dialyysissä 4,5 vuotta. Oli siis melkoinen yllätys, kun kuuden tunnin päästä Meilahdesta soitettiin uudelleen ja sanottiin, että sopiva luovuttaja on löytynyt. Olin odottanut olevani listalla ainakin kuukausia.

Miten toivuit operaatiosta?

Alhaisen rasvaprosenttini ansiosta lääkäri sanoi leikkauksen olleen yksi helpoimmista. Herätessäni minusta lähti kymmenkunta erilaista letkua ja monenlaista tippaa. Kivut olivat kieltämättä kamalat, mutta henkilökunta oli mahtavaa ja samalla olo oli helvetin onnellinen. Pahin oli ohitse.

Onnekseni munuainen alkoi heti pelittää. Olin neljä päivää teholla ja sitten pääsin osastolle. Hyvä kuntoni edisti toipumista, lääkärit olivat melkein valmiita päästämään minut kotiin etuajassa.

Joku vertasi elinsiirron saamista lottovoittoon, mutta mielestäni se ei riitä. Uusi munuainen todella vapauttaa uuteen elämään. Vuoden päästä elinsiirron jälkeen osallistuin elinsiirron saaneiden EM-kisojen 100 metrin juoksuun Vantaalla sekä salibandyn Eurooppa-turnaukseen, jossa Suomi vei kirkkaimman mitalin.