13.11.2018
Teksti: Taina Ahtela
Kuvat: Tuukka Koski

1990

Ohjat omiin käsiin

”Mitä sä oikein ajattelet, kun teet tällaista?”

Jyrki Sukula seisoi Kaivohuoneen patatiskihuoneessa ja kuunteli, kun keittiömestari Eero Mäkelä saarnasi hänelle. 25-vuotias kokki oli hylkäämässä fine diningin ja lähtemässä yökerhon keittiömestariksi.

”Mietin, jätänkö nyt jotain sellaista, joka on oma polkuni ja urani”, Sukula sanoo nyt, melkein kolmekymmentä vuotta myöhemmin.

Siihen asti Sukula oli saanut elämänmuottinsa annettuna ja hyvin ohjattuna. Vuonna 1981 keittiömestari Jari Anttila huomasi 15-vuotiaan keittiöapulaisen ahkeruuden ja tarjosi tälle oppisopimusta. Parissa vuodessa Sukulasta tuli kokki, joka ruokki maan kermaa hienoissa ravintoloissa.

”Minulla oli hyvin fiksut esimiehet, ja sain silloin lahjaksi monta neuvoa – en pelkästään kokkaamiseen vaan myös elämiseen. Yksi niistä oli tämä: suunnittele, aseta tavoitteet, ja palkinto seuraa jossain vaiheessa.”

Toisin kuin moni voisi julkisuuskuvan perusteella ajatella, Sukula sanoo elävänsä suunnitelmallisesti.

”Teen aina jonkinlaisen viisivuotissuunnitelman. Ensimmäiset kymmenen vuotta en lipsunut siitä ollenkaan.”

Kunnes hän vuonna 1990 päätti, ettei hänestä ole Michelin-kokiksi.

”Se oli ihan aito päätös. Totesin, että taitoni eivät riitä siihen.”

Samaan aikaan tapahtui paljon asioita. Sukula oli saanut ensimmäisen lapsensa ja mennyt naimisiin. Hän oli päässyt Haaga Instituutin esimieskurssille. Sukula päätti ottaa elämänsä omiin käsiinsä.

”Huomasin, että minussa on rohkeutta päättää ja muuttaa suuntaa. Siihen asti olin kokenut, että minun pitää tehdä tietyllä tavalla.”

Sukula alkoi elää aiempaa enemmän riskillä ja kiinni ajassa. Lama ei ollut vielä kunnolla iskenyt, mutta Sukula kertoo vainunneensa, että jotain oli tekeillä.

”Jotenkin aistin, että nyt tapahtuu iso murros. Ainoastaan opiskelijoita ja nuoria ei tuntunut lama haittaavan. Jos aioin selvitä, minun piti alkaa tehdä palveluja heille.”

"Ruoka on minun tapani kirjoittaa tarinaa."

Sukula hakeutui määrätietoisesti ikäistensä pariin. Vuonna 1993 hän perusti ravintola Helmen yhdessä Mikko Leistin ja Henkka Hietasen kanssa. Vähän avaamisen jälkeen keittiömestari Eero Mäkelä tuli Helmeen syömään ja kutsui Sukulan pöytäänsä. Hän veti saarnaamansa sanat takaisin.

”Helmeä kestikin 24 vuotta. Sinä aikana rakentui koko se, minä minut nyt tunnetaan.” Sukula kuvaa itseään keskinkertaiseksi kokiksi, joka on hyvä puhumaan ja luomaan tunnelmia.

”Minähän olen aina ollut Master of pleasure and festivities, kokonaisuuksien hallitsija, juhlallisuuksien tekijä ja tunnelman luoja. Ruoka on minun tapani kirjoittaa tarinaa.”

2005

Suurempiin saappaisiin

Vuonna 2000 Elcoteqin pääomistaja Antti Piippo antoi Suomen Kuvalehdelle haastattelun, jossa hän kertoi etsivänsä sijoitusideoita. Kirjeitä ja puheluita alkoi sadella, kun ihmiset etsivät rahoitusta liikeideoilleen. Yksi tuli Jyrki Sukulalta.

Piippo lähti sijoittajaksi Sukulan Via-ravintoloille.

”Antti on opettanut älyttömän paljon siitä, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Ennen kaikkea hänestä tuli minulle henkinen mentori monessa asiassa. Enkä tarkoita, että kaikki mitä Antti on tehnyt olisi onnistunut.”

Vuonna 2005 kesken yhteisen palaverin Piipolle tuli puhelu. Sukula katseli, kuinka Piippo piirsi fläppitalululle isoja numeroita. Puhelun jälkeen hän kysyi, miten Piippo sen teki – eli käsitteli satoja miljoonia euroja ja kymmeniä tuhansia ihmisiä samaan aikaan, kun puhui hänen kanssaan muutaman miljoonan liikevaihdosta.

”Antti sanoi, että ei tässä ole mitään eroa. Asiat tehdään samalla tavalla, pilkku vain siirtyy. Se oli minulle käänteentekevä rohkeussuihke.”

Sukula päätti, että hän haluaa olla mukana vain sellaisissa projekteissa, jotka vaikuttavat suomalaiseen ruokaan merkittävästi.

”Sen merkityksellisyyden leimasin niin, että minun pitää osata skaalata asiat oikein tinkimättä kuitenkaan laadusta. Se oli iso oppi ja oivallus.”

jyrki sukula1 1200x800

Seuraavana vuonna Sukula aloitti HK Ruokatalon luovana johtajana.

”Ei minulle tullut miljoonan kilon tai miljoonan euron sokeutta. Pyrin ratkaisemaan samoja asioita mutta eri mittakaavassa.”

Sukula tunnetaan siitä, ettei hän koskaan sano ei: kaikki hoituu. Tarjottimella on aina ollut paljon. Nuorempana se oli usein sitä, että vauhti korjasi virheet.

”Kun teki paljon, omaan osaamiseen ei kiinnitetty niin paljon huomiota.”

Nyt hän haluaa kuitenkin keskittyä tekemisissään määrän sijasta laatuun.

”Merkityksellisyys on koko ajan korostunut. Kaikessa pitää olla muukin sisältö kuin itse tekeminen.”

2011

Muutto Italiaan

Ensin sattui hitosti, sitten nauratti. Kello oli puoli viisi aamulla ja Jyrki Sukula makasi valtavan teollisuusuunin alla Töölön jalkapallostadionin pihalla.

Oli vuosi 2010 ja Sukulan catering-firma oli hoitanut ison vip-tilaisuuden Lahden Neste-rallissa. Illan päätteeksi Sukula oli komentanut uupuneet työntekijät kotiin ja ajoi itse kolme kertaa Lahteen ja takaisin tuoden kuormia varastolle Helsinkiin.

”Oli pakko huutaa apua, kunnes joku humalainen seurue tuli ja nosti uunin päältäni. Olen nauranut sille monta kertaa. Ei mitään järkeä! Kuvaa hyvin huonoa puoltani ja naurettavuuksiin mennyttä marttyyritekemisiä”, Sukula sanoo eikä voi olla vieläkään nauramatta jutulle.

Nuorempana Sukula saattoi lähettää työntekijät kotiin ovet paukkuen kesken catering-keikan ja tehdä kaiken itse. Tällä kertaa hänet ajoi uunin alle kova työrupeama.

”Tein vuonna 2010 ihan järjettömän määrän duunia, koska tiesin, että haluamme muuttaa seuraavana vuonna Italiaan. Minun piti saada asiat järjestykseen, ettei kukaan kärsi eikä firma mene konkurssiin.”

Jyrki ja Riikka Sukula saivat idean viinitilan ostamisesta juhliessaan häitään Toscanassa 2003. Kymmenen päivän unelmoinnin jälkeen pari kirjasi suunnitelmat Exceliin ja ryhtyi töihin. ”Panimme kiinni kaikki varat mitä oli. Ajattelin, että hitto soikoon, kyllä minä uskallan. Se on vallitseva mieli tällä hetkellä.”

Sukula kertoo noudattavansa päätöksissä 40/60-sääntöä. 40 prosenttia pitää olla ymmärrystä, kokemusta ja verkostoja. 60 prosenttia on puhtaasti riskiä.

”Ilman riskejä ei synny kohokohtia, listahittejä. Pääsee ehkä 20 parhaan joukkoon, mutta sillä ei tee mitään.”

Italiassakin Sukula tunnetaan sinä hulluna kokkina Suomesta, mutta asetelma on toinen. Vaimo Riikka on viinitilan kasvot.

"Ilman riskejä ei synny kohokohtia, listahittejä. Pääsee ehkä 20 parhaan joukkoon, mutta sillä ei tee mitään."

”Hän on tähti ja minä olen ihan tallipoika. Se tuntuu tosi hyvältä – itseni ja perheen takia. Hän jos kuka on sen ansainnut. Hän on meistä se, jolla on talenttia, määrätietoisuutta ja rohkeutta. Yhteisen yrittäjyyden ensimmäiset vuodet se kaikki oli valjastettu palvelemaan minun tarkoitusperiäni.”

Sukulan mukaan julkisuus ei ole syy Italiassa asumiseen. Siihen hän tottui jo äitinsä, viihdetaiteilija Marja-Leena Sukulan kautta.

Ammatin julkisuus on tosin muuttunut viime vuosina. Uusintojen takia kokki saattaa olla televisiossa viitenä päivänä viikossa. Ei ole huoltoasemaa, jolle Sukula voisi mennä ilman, että joku tulee juttelemaan.

On myös päiviä, joina viihdyttäjän rooli käy raskaaksi.

”Totta kai. Mutta minä hyväksyn sen, olen valinnut sen, en kitise siitä. Niinä päivinä en tule ihmisten ilmoille. Ei ketään kiinnosta se, että olen huonolla tuulella tai väsynyt.”

2018

Mitä jos sittenkin

Sukula on tällä hetkellä mukana viidessä yrityksessä. Lapset ovat juuri menneet kansainväliseen kouluun, ja vaimo Riikka on ensimmäistä kertaa 18 vuoteen töissä yhteisten perheyritysten ulkopuolella, 160 vuotta vanhan viinitalon toimitusjohtajana.

”On paljon asioita, jotka minun pitää huomioida, eikä ajatella vain itseäni. Tämä on hyvä hetki – hyvää energiaa ja laadukkaita ajatuksia.”

Sukulan äiti menehtyi 52-vuotiaana, saman ikäisenä kuin Sukula nyt. Omaa kuolevaisuuttaan hän kertoo ajatelleensa tasan yhden kerran parin viime vuoden aikana: kun hän 23 päivän Atlantin yli purjehduksen jälkeen näki mantereen, Teneriffan tulivuoren.

jyrki sukula 1200x800

”En ollut siihen saakka ymmärtänyt, että pelkään tai olen vaarassa. On pelottavaa, että mieli pystyy sulkemaan pois niin paljon asioita kuin on tarve. Tämä tarkoittaa, että todennäköisesti pystyy myös tekemään paljon asioita tajuamatta, että on huonossa kunnossa tai väsynyt.”

Kokemus muistutti Sukulaa siitä, ettei hän välttämättä enää ole fyysisesti elämänsä parhaassa lyönnissä. Nuorena hän teki töitä terveytensä uhallakin.

”Nukahtelin liikennevaloissa rattiin ja muuta hönöilyä. Jouduin sairaalaan, kun kroppa vain alkoi hylkiä sitä kaikkea. Ja olin kuitenkin vasta alle 20.”

Yrityksistä erottaa työ ja vapaa-aika Sukula on kuitenkin viime vuosina luopunut.

”Huomasin, että ei se sovi minulle ollenkaan. Käsittelen kaikkea yhtenä elämänkokonaisuutena, eikä minulla ole työminää ja siviiliminää. Sen kanssa olen opetellut elämään ja olemaan.”

Jos Sukula nykyisin herää yöllä johonkin ajatukseen, hän ei enää stressaa siitä vaan melkein nauttii. Hän ei missään nimessä ole jäämässä lepäämään laakereilleen.

”Olen alkanut herätellä itsessäni sellaista ihan absurdia asiaa, että mitä jos…”

Hän sähköistyy silmin nähden.

”Mitä jos minä vielä perustaisin ravintolan. Harjoittelisin niin paljon, että siitä tulee ihan ultimatum-makea. Rohkaistun yksinkertaisuuden edessä, kokkaan tosissani. Teen sen, mihin rohkeus ei vuonna 1990 riittänyt.”

KUKA

Jyrki Sukula, 52

MITÄ

Kokki, joka tunnetaan lukuisista tv-sarjoista, kuten Kaikilla mausteilla, Kokkisota ja Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula! Hänellä on ollut useita ravintoloita ja hän on toiminut muun muassa HK Ruokatalon luovana johtajana. Sukula asuu Italian Piemontessa, jossa hänellä on puolisonsa kanssa viinitila.

HÄH

Sukuloiden kodin pihalla on kyltti Domani chiuso, suljettu huomenna. Kodin ovet ovat melkein aina auki vieraille. Viinin ja ruoan äärellä puhutaan usein muun muassa maatalouspolitiikasta.