12.11.2018
Teksti: Noora Lintukangas
Kuvat: Brina Blum, Unsplash

Mistä lasta kannattaa palkita ja mistä ei?

Palkitseminen voi toimia, kun lapsen kehityksessä on tuloillaan ikätason mukainen kasvuhyppy ja häntä halutaan lempeästi tuupata eteenpäin sen saavuttamisessa. Potalla käynnin opettelu, uuden ruoka-aineen maistaminen tai itsenäinen iltatoimien hoitaminen voivat sujua reippaammin, jos onnistumisesta saa tähden taulukkoon ja kymmenen tähden jälkeen käydään vaikka jätskillä. Olennaista kuitenkin on, että lapsi yrittää ratkaista kasvuhypyn itse, eikä tee sitä vain aikuisen mieliksi. Palkitsemisen pitäisi lisätä lapsen oman motivaation kasvua ja onnistumisenhalua.

Palkitsemista ei pidä liittää itsestään selviin asioihin, kuten kurahousujen pukemiseen, teinin kouluunmenoon, hampaiden harjaukseen, tavallisten kotitöiden tekemiseen, moraalikysymyksiin tai normaaleihin käytöstapoihin. Lasta ei pidä palkita siitä, että hän on kylässä kiroilematta.

Missä menee lahjonnan ja kannustamisen raja?

Lahjonnan ja kannustamisen raja löytyy yleensä, kun vanhempi tutkii omaa tunnerepertuaariaan. Jos aikuinen on ärtynyt esimerkiksi lapsen ruokailuun tai pukeutumiseen liittyvän vänkäämisen vuoksi, palkitsemisen on vaarana lipsahtaa lahjonnan puolelle. Ennen kuin lupaa palkintoa, kannattaa kysyä itseltään, onko tuohtunut tai väsynyt tilanteeseen. Syöminen ja pukeminen ovat perusasioita, joita ei kannata opettaa palkitsemalla.

Mitä voi tehdä, jos viesti ei mene perille?

Jos viesti ei mene perille kerralla, kannattaa aikuisen yrittää selittää uudelleen, ei kuitenkaan kovin monisanaisesti. Tarvittaessa vanhemman on osattava laittaa peli poikki kokonaan ja sanottava jämäkkä EI: kerättävä ruoka pöydästä tai napattava lapsi eteisestä kainaloon ilman ulkovaatteita – ja pysyttävä itse kutakuinkin rauhallisena. Lapsen ei pidä antaa lyödä aikuista. Jos se sallitaan, lapsi kokee itsensä todella turvattomaksi.

Vanhempien velvollisuus on ymmärtää, että lapsen aivot eivät ole valmiit, eikä hänellä ole kykyä tai kokemusta isojen päätösten tekemiseen. Rankin osa lastenkasvatusta on rajojen vetäminen, eikä tätä vastuuta voi ulkoistaa opettajalle tai yhteiskunnalle. Ei tarkoittaa EI, eikä ehkä .

Milloin raha on toimiva palkitsemiskeino?

Raha voi olla toimiva palkitsemiskeino isommalle lapselle, etenkin jos hän säästää suurempaan ostokseen. Hankinnat ovat lapselle arvokkaampia, jos hän on satsannut niihin itse.

Koulutyöstä palkitseminen on kinkkistä, sillä samankaan perheen sisällä lasten koearvosanoja varten tekemä työ ei välttämättä ole yhdenvertaista. Toinen voi saada ysejä vaikkei lukisi lainkaan, toiselle kasi on ison työn takana. Vanhemman on tärkeää olla reilu ja palkita lopputuloksen sijaan hyvästä yrityksestä, sitoutumisesta ja tsempistä.

Mitä muita hyviä tapoja lapsen palkitsemiseen on?

Materiaalisia palkintoja voi käyttää joskus, mutta jatkuva tavaran hankkiminen kokee nopeasti inflaation. Pienelle lapselle paras palkinto on aikuisen aito läsnäolo ja yhdessä tekeminen. Kesäloman kohokohta ei todennäköisesti ole ihmelandian huippulaite, vaan se kun tehtiin yhdessä eväät. Myös kehuminen palkitsee. Lapset lukevat sanatonta viestintää paljon aikuisia paremmin, eli palautteen on oltava aitoa.

Minkälaisia riskejä palkitsemisessa kasvatuskeinona on?

Palkitsemisesta voi tulla kiristämisen väline, jolloin lapsi ei suostu tekemään mitään ilman palkkiota. Silloin kasvatetaan uusavuttomia aikuisia. Koirankoulutuksen filosofia on verrattavissa tähän: jos annat koiralle kerran herkun ruokapöydästä, se oppii uuden tavan heti. Odottamista sen sijaan saa opettaa 50, 100 tai 1 500 toiston verran ennen kuin se menee perille.

Minkälaisia eroja lasten palkitsemisessa ja aikuisten palkitsemisessa työelämässä on?

Niin lapsi kuin aikuinen tarvitsee myönteistä palautetta ja nauttii siitä. Palkitsemisen myötä ihminen ottaa helpommin isompia tavoitteita itselleen. On kuitenkin syytä muistaa, ettei lapsi ole pienikokoinen aikuinen, vaan häntä on kohdeltava lapsena. Ihan jokaisen olisi tärkeää kuulla, että on hyvä juuri sellaisena kuin on.

Juttua varten haastateltiin psykologi, psykoterapeutti, perheterapeutti ja viestintävalmentaja Essi Juvakkaa.