03.12.2018
Teksti: Noora Lintukangas
Kuvat: Mikito Tateisi, Unsplash

Voisin aloittaa nyt. Vielä ei ole kiire, ja olisin jälkeenpäin tyytyväinen ennakointiini.

Mutta kun ei huvita.

Tarkistan vielä meilit. Kurkkaan Facebookiin ja kulutan siellä huomaamattani parikymmentä minuuttia. Kirjoitan iltapäivän kauppalistan puolivalmiiksi ja vastaan siskon viestiin.

Haen kupillisen teetä.

Joko nyt?

Minkä tahansa uuden asian aloittamiseen liittyy muutos. Ongelmia tuottaa se, että ihmisissä on sisäänrakennettu muutosvastarinta. Muutos saa automaattisesti aikaan pelkoa, syyllisyyttä, ahdistusta ja riittämättömyyttä. Eikä siinä ole mitään järkeä.

”Aivot toimivat edelleen samalla tavalla kuin kivikaudella. Ne pyrkivät säästämään energiaa ja reagoivat kaikkeen tuntemattomaan uhkana”, sanoo psykoterapian erikoispsykologi Satu Pihlaja.

Jos aloittaminen olisi vain järjestä kiinni, harva jäisi vitkuttelemaan.

Aloittamisen vaikeudessa ei siis yleensä ole kysymys laiskuudesta, itsekontrollin tai ajanhallinnan puutteesta, vaan ihmisen aivojen rakenteesta ja toiminnasta. Tuntuu helpottavalta kuulla se psykologin suusta.

Pihlajan tuore kirja Aikaansaamisen taika – Näin johdat itseäsi kertoo, kuinka aivojaan kouluttamalla voi puskemisen ja vitkastelun sijaan oppia nauttimaan itselle tärkeiden asioiden edistämisestä ja saavuttaa omia tavoitteitaan.

Älä vertaa muihin

Itsensä johtaminen on vaikeaa arkisissa pikkuasioissa, puhumattakaan isoista elämänmuutoksista. Toimeen tarttuminen lomankin jälkeen vaatii päättäväisyyttä, mutta vielä vaikeampaa rutiineihin palaaminen on elämänmullistavan käänteen jälkeen, oli kyseessä sitten avioero, läheisen ihmisen kuolema tai paluu vanhempainvapaalta.

Vaatii sitoutumista selvittää mitä haluaa ja ryhtyä toteuttamaan sitä. Apua on mahdollista saada ulkopuolelta, mutta kukaan muu ei voi pakottaa toisen elämää raiteilleen.

Pihlaja painottaa, että tavoitteet kannattaa aina asettaa itsestä käsin, ilman vertailua muihin. Se kuuluisa itsensä kuunteleminen auttaa mielekkäämpään elämään.

Avainkysymys on, miten muutos sujuisi itselle miellyttävästi.

”Päivittäiset tavoitteet voivat olla hyvin pieniä. Erityisesti suurten muutosten jälkeen on tärkeää saada kokemuksia onnistumisista. Itseään voi kiittää vaikka siitä, että tuli tänään työpaikalle tai söi aamiaisen. Näiden pienten asioiden huomaamisesta syntyy positiivinen kierre”, Pihlaja sanoo.

Suorittamisen yhteiskunnassa tällainen tuntuu ihan naurettavan pieneltä. Mitä työkaveritkin ajattelevat, jos itseään kiittää töihin tulosta?

”Älä vertaa muihin”, Pihlaja toistaa. Mittarina ei voi olla muu kuin oma hyvinvointi.

”Jos olit juuri kolme vuotta lapsen kanssa kotona tai pitkällä sairauslomalla työuupumuksen vuoksi, töihin paluu on todella iso muutos.”

Lähde liikkeelle

Kun jokin asia sujuu, kannattaa tarkastella, miten sen sai onnistumaan ja keskittyä toistamaan se. Pihlaja sanoo, että ihmiset keskittyvät aivan liikaa epäonnistumisiin.

Yvonne Karsten kirjoittaa tarinoiden voimasta kertovassa kirjassaan Seinä aukene! siitä, kuinka portti itsetuntemukseen avautuu jo yhden sellaisen asian kautta, jossa tunnistaa olevansa hyvä. Itselleen voi siis tuottaa mielihyvää antamalla aikaa ja tilaa jollekin omalle taidolleen, oli se sitten tanssiminen tai exceleiden kokoaminen. Silloin moni muukin asia elämässä löytää paikkansa. Eli ilon kautta?

”Niin. Sen sijaan, että keskitymme kehittämään heikkouksiamme, meidän kannattaisi keskittyä niihin asioihin, joissa olemme luontaisesti hyviä”, sanoo Pihlaja.

Erityisesti ison mullistuksen jälkeen on tärkeää aloittaa jostain. Mieleen tulee toimittaja Riku Siivosen erinomainen kolumni kymmenestä mielisairaalassa vietetystä viikosta. Varsinkaan siellä ei pääse lepäämään tai olemaan rauhassa. Koko ajan pitää puhua, opiskella ja harjoitella. Tunteiden tunnistamista, rentoutumista, tietoista läsnäoloa, mitä kaikkea.

”Sen sijaan, että keskitymme kehittämään heikkouksiamme, meidän kannattaisi keskittyä niihin asioihin, joissa olemme luontaisesti hyviä.”

Jos jää makaamaan, saa maata pitkään. Jo aivojen rakenteesta johtuen elämästä ei tule mielekästä pelkällä päättäväisyydellä, sen lisäksi tarvitaan fyysistä tekemistä. On tärkeää tarttua toimeen.

Ylipuhu liskoaivot

Yksi aivojen vanhimmista ja vahvimmista osista on takaraivossa sijaitseva limbinen järjestelmä. Sen toimintoihin kuuluvat tunteet, halut, stressi, vaaran välttäminen ja elossa pysyminen, jotka tapahtuvat automaatiolla.

Kun tämä osa aivoista on vallalla, ihminen pyrkii elämään mahdollisimman helppoa elämää eli välttämään vaaraa, pelkoa ja epämukavuutta. Silloin hän vain selviytyy.

”Limbiselle järjestelmälle pelko on pelko, oli vastassa sitten lomanjälkeinen töihin paluu tai karjuva leijona”, Pihlaja selventää.

Etuotsalohko taas on ihmisen kehityksessä tuore aivojen alue. Sen toimintoja ovat järkevyys, tulevaisuuden suunnittelu, päätöksenteko sekä tunteiden ja ajatusten säätely. Etuaivolohko ei toimi automaattisesti, sen käyttö vaatii paljon energiaa.

”Limbiselle järjestelmälle pelko on pelko, oli vastassa sitten lomanjälkeinen töihin paluu tai karjuva leijona.”

”Tuttujen asioiden tekeminen sujuu helposti, sillä tietyt hermoverkot ovat rutinoituneet juuri siihen toimintaan. Aivot ja keho kuitenkin välttävät energiankulutusta, siksi miellyttävienkin asioiden aloittaminen voi olla vaikeaa.”

Tavallaan aloittamisen vaikeudessa on siis kyse limbisen järjestelmän ylipuhumisesta. Tämä tapahtuu etuotsalohkoa ja itsetuntemusta vahvistamalla, oikeastaan aika tavallisilla asioilla.

Siivonenkin sanoo kolumnissaan, että vaikeidenkin traumojen ”hoidosta” iso osa on perusasioita kertaavaa käytännöllistä self-helppiä: On tärkeää pitää vuorokausirytmi, syödä hyvin, liikkua. Itselle pitää olla armollinen. Näin opit sietämään ahdistusta, näin tehdään läsnäoloharjoitus – ja muista toimia toisin kuin tunne yllyttää!

Niin, tunteet. Jos aloittaminen olisi vain järjestä kiinni, harva jäisi vitkuttelemaan. Juuri tunteet tekevät aloittamisesta hankalaa.

Suunnista pelotta

Emme oikeastaan välttele aloittamista itse tehtävän vuoksi, vaan juuri muutokseen liittyvien tunteiden takia. Mielikuva tehtävästä ja edessä olevista ponnisteluista tuntuu usein raskaalta, ja kun aloittaminen viivästyy, syntyy uusia negatiivisia tunteita.

Muutos tuo mukanaan epäonnistumisen pelkoa, varsinkin jos taustalla on iso elämänmuutos, joka on jo vienyt paljon energiaa. Esimerkiksi pitkän sairausloman jälkeen epäonnistumisen mahdollisuuteen ei ole helppoa suhtautua keveästi.

Aloitus kannattaa tehdä niin helpoksi, ettei siinä voi epäonnistua.

Pihlaja neuvookin tekemään aloittamisen niin helpoksi, ettei siinä voi epäonnistua. Kunhan itsensä saa sysättyä liikkeelle, onnistumisen aiheuttamat dopamiinipiikit tekevät olosta auvoisan heti ponnistelun jälkeen. Se ruokkii onnistumisen tunnetta ja luo positiivisen kierteen rutiinien luomiseen.

”Tee siis ensimmäisestä askeleesta niin pieni, että se tuntuu lastenleikiltä”, Pihlaja kannustaa.

Itsensä voi palkita pienestäkin onnistumisesta. Tosin yleensä jo se on palkitsevaa, kun pääsee alkuun ja huomaa, ettei ryhtyminen niin vaikeaa ollutkaan.

Avainkysymys on, miten muutos sujuisi itselle miellyttävästi. Tähän tarvitaan sekä kuria että lempeyttä. Joogaopettajani sanoo, että kuri on hyvästä niin kauan kuin se tekee minulle hyvää.

”Se on hyvin sanottu. Tahdonvoimaa kannattaa käyttää niihin asioihin, jotka vievät itseä hyvään suuntaan, mutta pelkällä tahdonvoimalla ihminen ei toimi päivääkään. Se on ehtyvä resurssi.”

Kuuntele viisauttasi

Itsensä kuunteleminen on erityisen tärkeää suurissa muutoksissa, jottei rasittaisi itseään liiaksi ja keikauttaisi herkkää tasapainoa. Mutta mitä itsensä kuuntelu oikeastaan on? Sisältäpäin saattaa kuulua monenlaisia ääniä.

”Niin sieltä kuuluukin, sillä mielen luonne on dialoginen. Mieli ratkoo ongelmia ja keskustelee. Mielelle kaikki uusi on palkitsevaa, siksi kiinnostumme uusista asioista, vaikka aivot ja keho laittavatkin hanttiin ryhtymisessä”, Pihlaja kertoo.

Suuren muutoksen jälkeen ihminen on ikään kuin järjestetty uudelleen, ja uutta luomusta on kohdeltava hellävaroen.

Meditaatiossa kehitetään juuri etuaivolohkoa. Harjoittelulla vahvistetaan keskittymistä eli sitä, ettei ihminen hyökkää jokaisen liskoaivojen tuottaman impulssin perään, vaan pysyy paikallaan vaikeissakin tilanteissa ja kulkee niiden läpi arvokkaasti.

Suuret tunteetkin vievät energiaa, niin suru kuin rakastuminen tarvitsevat tilaa. Suuren muutoksen jälkeen ihminen on ikään kuin järjestetty uudelleen, ja uutta luomusta on kohdeltava hellävaroen.

Aloittamisen ja onnistumisen kannalta on tärkeää tunnistaa itselle tärkeät asiat ja asettaa niitä rohkeasti tavoitteiksi. Positiiviset lähestymistavoitteet (teen kolmen kuukauden päästä täyttä työpäivää) toimivat paremmin kuin negatiiviset välttämistavoitteet (en jää uudelleen sairauslomalle).

Laozin sanoin: Tuhannen mailin matka alkaa yhdellä askeleella. Onnea matkaan.

KUKA

Satu Pihlaja (40) on erikoispsykologi, psykoterapeutti, kouluttaja ja valmentaja, joka on kirjoittanut kirjan Aikaansaamisen taika – Näin johdat itseäsi (Atena 2018).

”En ole luontaisesti kovin tavoitteellinen, mutta olen oppinut sellaiseksi. Haasteet motivoivat minua. Kuka tahansa voi oppia aikaansaavaksi. Tärkein neuvoni on, kiinnitä huomiota siihen mikä toimii ja iloitse siitä, mitä olet saanut aikaan. Ryhdy uteliaaksi itseäsi kohtaan.”

KUKA

Noora Lintukangas (40) on toimittaja ja joogaopettaja, joka on kirjoittanut kirjan Viihdy omassa arjessasi – Mielen ja kehon harjoituksia kaaoksen keskelle (Otava 2017).

”Ymmärsin tätä juttua kirjoittaessani, ettei aikaansaaminen ole puskemista, vaan epäolennaisen karsimista. Meillä on jatkuvasti mahdollisuus valinta oman hyvinvointimme ja kaiken epämääräisen sälän välillä. Eikä tavoitteita tarvitse saavuttaa kokonaan.”