15.04.2019
Teksti: Satu Rämö
Kuvat: Harri Tarvainen

1991

Aikuistumisen vapaus

Vapauden tunne yllätti voimakkuudellaan. Oli kulunut viikko siitä, kun parikymppinen tietojenkäsittelytieteiden opiskelija Mikko With oli saanut ensimmäisen oman asuntonsa. Tuttujen kautta löytynyt vuokrayksiö sijaitsi Oulun Tuirassa, parin minuutin kävelymatkan päässä elokuvateatterista.

”Katselin ympärilleni omassa, itse sisustamassani asunnossa ja ajattelin, että tämä todellakin on minun elämääni nyt. Oloni oli euforinen.”

With oli asunut lapsuutensa ja nuoruutensa 200 kilometrin päässä Suomussalmella. Arki muutaman tuhannen asukkaan kainuulaiskunnassa oli ollut hyvää, mutta Oulu tarjosi parikymppiselle jotain uutta.

”Tuntui valtavan hyvältä ymmärtää, että pärjään juuri sellaisena kuin olen.”

”Ensimmäistä ja varmaankin ainoaa kertaa elämässäni olin tilanteessa, jossa kenelläkään ei ollut mitään käsitystä minusta”, hän muistelee.

Vapaus ei tarkoittanut vain uutta opiskelupaikkaa, omaa jääkaappia ja omia aikatauluja, vaan vapauden määritellä itse itsensä. Kun ennakko-odotuksia ei ole eikä kukaan tiedä toisen elämästä mitään ennalta, voi muiden seurassa olla ilman rooleja.

”Tuntui valtavan hyvältä ymmärtää, että minä pärjään juuri sellaisena kuin olen.”

Elämässä tapahtuikin myöhemmin paljon sellaista, mikä vaati tuskaisen paljon pärjäämistä.

Mutta ensin Mikko tapasi Tiinan.

1993

Rakkauden löytyminen

Huhtikuun viimeisen päivän ilta. Mikko oli lähtenyt ystäviensä kanssa juhlimaan. Illan edetessä Mikko ja hänen opiskelukaverinsa Jukka saivat ajatuksen vappujäynästä, ja pilapuhelun kohteeksi valikoitui Jukan tuntema Tiina.

”Koska Tiina ei tuntenut minua entuudestaan, minä soitin. Puheli hälytti ja Tiina vastasi. Hän oli heti juonessa mukana ja puhelu kesti aika pitkään. Hänestä jäi mukava vaikutelma.”

Puoli vuotta vapun jälkeen pari alkoi seurustella.

”Meillä klikkasi Tiinan kanssa alusta alkaen. Meillä oli samanlainen rytmi ja asioiden taju. Kun suuressa porukassa muut puhuivat keskenään, me kaksi saatoimme vitsailla jollain ihan muualla asialla.”

Elämä rullasi eteenpäin tavanomaista polkua. Muutettiin yhteen, mentiin kihloihin ja naimisiin. Saatiin lapsia. Elettiin tavallista perhearkea, lomilla matkailtiin yhdessä Suomessa ja ulkomailla. Töiden jälkeen hikoiltiin pururadalla.

Kaikki oli hyvin, kunnes Tiinalla todettiin vuonna 2008 ensin rintasyöpä ja kuukausi sen jälkeen munasarjasyöpä. Perheen kuopus oli silloin vain 3-vuotias.

”Tiinan sairastumisen jälkeen halusin aina kertoa muille, että vaikka syöpään sairastuminen on ihan hirveää, meillä kotona naurettiin enemmän kuin itkettiin, aivan samaan tapaan kuin arjessamme ennen syöpää. Huumori ei vähättele tilanteen vakavuutta.”

2006

Kasvu johtajaksi

Nokia työllisti Oulussa parhaina vuosinaan lähes viisituhatta ihmistä. With meni mobiiliyhtiöön töihin jo opintojensa aikana. Vuosien kuluessa tehtävät vaihtuivat ja vastuu kasvoi.

Nokia ilmoitti sisäisessä haussa uusista tehtävistä tämän tästä. Vuonna 2006 yhtiö etsi globaaliin tehtävään johtajaa, jonka organisaatio olisi Oulussa, Iso-Britanniassa ja Tanskassa.

”Muistan silloin ajatelleeni, että siinäpä olisikin todella mielenkiintoinen rooli jollekin isommaksi johtajaksi aikovalle.”

”Saamani suuren vastuun myötä vahvuuteni kirkastuivat minulle itsellenikin.”

Hakuajan umpeutuessa yksi kollegoista otti yhteyttä ja ihmetteli, miksei Within hakemus löytynyt pinosta.

”Ei minulla käynyt edes mielessä, että hakisin paikkaa. Onneksi kollegani kyseli perääni. Laitoin hakemuksen menemään.”

Muutaman viikon kuluttua työhaastattelusta perhe oli ruokaostoksilla Limingantullin Prismassa. Vauhtia riitti, sillä perjantain ostosreissulla pörräsivät mukana myös perheen 1-, 7- ja 8-vuotiaat lapset. Ostoskärryn täyttyessä puhelin soi. Toisessa päässä oli silloisen Nokia peruspuhelinyksikön johtajana työskennellyt Juha Kurkilahti.

”Kurkilahti kertoi haastatelleensa kaikki hakijat ja sanoi, että he haluaisivat tähän työhön ehdottomasti juuri minut. Se tuntui mahtavalta.”

With oli puhelun aikana kävellyt edestakaisin Prisman leveitä käytäviä ja kadottanut perheensä, samalla kun vaimo yritti tavoitella häntä turhaan puhelimella.

”Taisimme saada pienen riidankin aikaan siellä kaupassa, mutta se sovittiin nopeasti.”

With valittiin vetämään 200 ihmisen kansainvälistä organisaatiosta. Hän vastasi Nokian peruspuhelimien käyttöliittymästä ja ylätason softasta. Töitä oli paljon ja matkapäiviäkin kertyi vuodessa reilusti yli sata.

”Minulle annetun suuren vastuun myötä vahvuuteni kirkastuivat minulle itsellenikin. Huomasin olevani siinä työssä hyvä.”

Seuraavaksi tuli ylennys johtajaksi, jonka vastuulla oli 600 hengen tuotekehitysorganisaatio.

Pari vuotta ensidiagnoosin jälkeen vaimon syöpä kuitenkin uusiutui, samaan aikaan kun Nokialla pienennettiin organisaatiota.

”Päätimme Tiinan kanssa yhdessä, että nyt olisi oikea aika ottaa vastaan eropaketti.”

Mikko With 3 1000x600

2016

Vaimon viimeiset hetket

Syöpä oli osa perheen arkea kahdeksan vuoden ajan. Leikkaushoidot, kemoterapiat, sädehoidot, sairaalakaudet, kuntoutumiset, kontrollikäynnit, syövän uusiutuminen, syövän leviäminen, voimien uupuminen.

Vaikein hetki koitti 26. huhtikuuta vuonna 2016. Kellonaikakin on jäänyt mieleen. Viiteen asti iltapäivällä oli elänyt pieni toivo siitä, että syövän hoitoja pystyttäisiin ehkä vielä jatkamaan.

”Karsimme pois kaiken toissijaisen ja teimme vain asioita, joilla oli oikeasti väliä.”

Heikossa kunnossa olevalle Tiinalle oli kuitenkin sinä päivänä noussut kuume, joka ei laskenut. Sytostaattihoitoja ei voitu enää jatkaa.

”Astuin Oulun yliopistollisessa sairaalassa Tiinan huoneeseen. Hän katsoi minua ja minä katsoin häntä. Sillä hetkellä me molemmat tiesimme, että toinenkin ymmärtää. Kuolema lähenee.”

Toivo syövän taltuttamisesta oli loppunut. Viimeiset kuukaudet keskityttiin hyvän olon ylläpitämiseen ja kipujen minimointiin. Mikko ja Tiina puhuivat ensimmäistä kertaa kunnolla käytännön järjestelyistä. Kenelle kerrottaisiin ja missä järjestyksessä? Minkälaiset hautajaiset järjestetään? Mitä lapsille sanotaan?

”Niinä hetkinä karsimme pois kaiken toissijaisen ja teimme vain asioita, joilla oli oikeasti väliä.”

2019

Kirja ilmestyy

Vaimon kuolemasta on kulunut nyt kolme vuotta.

Kuluneina vuosina With ei koe muuttuneensa radikaalisti ihmisenä.

”Jos vertaan itseäni parinkymmenen vuoden takaiseen minääni, suurimmat erot ovat varmaankin se, että osaan laittaa asiat paremmin perspektiiviin ja siirrän omia tarpeitani enemmän taka-alalle.”

Mikko With 2 1000x600

Varovaisuus on kuitenkin lisääntynyt ja oma mukavuusalue kiehtoo enemmän kuin riskinotto. Se tekee asioiden täysillä nauttimisesta joskus vaikeaa.

”Olen lasteni ainoa vanhempi ja myönnän miettiväni usein, että kunpa nyt vain ei sattuisi mitään.”

Vastoinkäymiset vahvistavat -tyylisiin välittämiin hän ei usko.

”Se on mielestäni aikansa elänyttä ajattelua, ”With sanoo ja lainaa Haloo Helsingin Vapaus käteen jää -biisiä, joka kuvaa tilannetta hänen mielestään hyvin: ”jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa”.

Vaimon viimeisinä hetkinä With ajatteli, että voisi kirjoittaa sairaudesta ja perheen syöpäarjesta kirjan vertaistueksi muille. Kirjoittaminen auttaisi myös järjestämään omia ajatuksia. Vaimon mielestä idea oli hyvä.

Kirja Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta ilmestyi alkuvuonna 2019. Kirjassa With kertoo omista tuntemuksistaan, lainaa vaimon aikanaan pitämän syöpäblogin tekstejä ja hoitohenkilökunnan dokumentteja.

Kirja loppuu Tiinan kuolemaan, mutta viimeiset viikot eivät vie kirjassa kovinkaan paljoa tilaa. Se oli Mikon oma päätös.

”Halusin tuoda esille sen, etteivät ne viimeiset vaikeat hetket leimaa kaikkea siihenastista. Sitä paitsi meillä oli syövästä huolimatta erittäin hyvä ja rikas yhteinen elämä.”

Tiinan hautakiveenkin se kirjoitettiin:

Yhtenä päivänä meidän täytyy kuolla, mutta kaikkina muina saamme elää.

KUKA

Mikko With, 47

MITÄ

Filosofian maisteri, tietojenkäsittelytiede. Tehnyt pitkä uran muun muassa Nokian palveluksessa. Nykyään hän työskentelee tuotekehitysyritys RD Velhon Oulun toimipisteen operatiivisena johtajana. With kirjoitti omakohtaisen kirjan vaimonsa sairaudesta Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta (Myllylahti, 2019).

HÄH

Tilastointoilija, joka tallentaa elämässä tapahtuneita tärkeitä asioita Excel-taulukkoon.