21.11.2018
Teksti: Kaisa Viitanen
Kuvat: Annie Spratt, Unsplash

Tien toiselle puolelle tai kaupan hyllyn taakse kurvaaminen

Jos et tiedä, mitä sanoisit yhtäkkiä eteen ilmestyvälle tuttavallesi tai työkaverillesi, älä panikoidu. Äläkä ainakaan yritä piiloutua. Sinut on jo nähty, ja tilanteesta karkaaminen on pahinta mitä voit tehdä. Se on loukkaavaa.

Jos et tiedä, mitä sanoa, lue tämä juttu loppuun.

”Toisellakin tutullani oli sama sairaus. Hän tosin kuoli.”

Jokainen ihminen ja jokainen sairaus on omanlaisensa. Vertaileminen ei kannata. Tuskin tuttavaasi kiinnosta kuulla, mitä muille on tapahtunut, varsinkaan jos heille on käynyt huonosti.

Mitä jos mieluummin kysyisit tuttavasi vointia – tai keskittyisit vain kuuntelemaan?

”Miltä tuntuu, kun hiuksesi ovat irtoamassa?”

Tuskin se hyvältä tuntuu, sen varmasti arvaat kysymättäkin.

Vaikka vakava sairastuminen on ihmiselle lähes aina myös psyykkinen kriisi, ihmismieli pyrkii löytämään hankalistakin tilanteista jotakin myönteistä. Töksäyttävä kysymys voi lyötä hauraasti rakentumassa olevan toiveikkuuden kanveesiin.

”Mikä on sairautesi ennuste?”

Väärä kysymys. Tuttavasi kertoo kyllä sairautensa etenemisestä ja ennusteista, jos hän haluaa niistä puhua.

Jos et tiedä mitä sanoa, voit jättää sairauden ja jutella muista asioista. Kuuntele ja anna tuttavasi valita keskustelunaihe.

Omien kyynelten pelossa tapaamisen välttely

Pelkäätkö, että lohdutettavasta tuleekin lohduttaja, kun purskahdat ystäväsi edessä hallitsemattomaan itkuun? Älä jätä sen vuoksi tapaamista väliin, sillä tunteiden peittely on haitallisempaa kuin niiden näyttäminen.

Jos sinua alkaa itkettää, voit sanoa rehellisesti, että sinua surettaa ystäväsi puolesta. Sano myös jotakin lohdullista. Totea vaikka, että yhdessä jaksatte mennä eteenpäin.

”Sano vain, mitä voin tehdä puolestasi.”

Ajatus on kaunis, mutta sairastunutta auttaa enemmän, jos tarkennat minkälaista apua voit hänelle tarjota.

Työkaverille voit ehdottaa vaikka jonkin työtehtävän hoitamista hänen puolestaan, naapurille siivoamista, kaupassakäyntiä tai ruoan tekemistä. Silloin tarjoukseen on helpompaa tarttua.

”Ota yhteyttä, niin tavataan.”

Älä jätä yhteydenpitoa läheisesi vastuulle. Sairaana voimat ja aloitekyky vähenevät.

Ehdota tapaamiselle ajankohtaa, mutta korosta, että läheisesi voi aina myös kieltäytyä. Tee aloite vaikka näin: ”Olisiko huomenna sellainen hetki, että voisin hakea pullat ja tulla käymään? Jos nyt ei sovi, niin tavataan toiste!”

Neuvot antoi kriisiterapian pioneeri, erikoislääkäri Päivi Hietanen, joka on ollut perustamassa HUS:n syöpäklinikan psykososiaalisen yksikköä. Hietanen antaa kriisiterapiaa syöpäsairaille ja heidän omaisilleen sekä kirjoittaa oppikirjaa lääkäreiden vuorovaikutustaidoista.