21.11.2018
Teksti: Kaisa Viitanen
Kuvat: iStock

Miksi läheisen vakavaan sairauteen suhtautuminen on vaikeaa?

Sairastuminen on aina henkilökohtaista. Työkavereita jännittää, koska he eivät tiedä, miten sairastunut itse suhtautuu sairauteensa tai onko hän vielä järkyttynyt tilanteesta. Reagointia vaikeuttaa myös se, kun ei tiedä miten hankalasta sairaudesta on kyse.

Tiiviissä työporukassa tulee myös helposti mieleen, että jos joku yhteisöstä sairastuu, sama voi osua kenen tahansa kohdalle. Se saattaa herättää ahdistusta.

Miten sairastunut ihminen kannattaisi kohdata ensimmäisen kerran?

On loukkaava käyttäytyä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ole siis kiinnostunut työkaverin voinnista, mutta osoita hienotunteisuutta. Aloita vaikka näin: Kuulin, että olet sairastunut. Miten voit?”

Työkaverisi voi itse päättää, miten hän vastaa ja jatkaa keskustelua.

Mitä vastauksesta voi päätellä?

Siitä selviää, onko työkaveri valmis keskustelemaan sairastumisestaan ja miten hänen kanssaan kannattaa puhua. Tämä aika kannustaa avoimuuteen, mutta sairaus on aina henkilökohtainen asia ja jokaisella on oikeus päättää itse, miten siitä muille kertoo.

Toiset ovat tottuneet kertomaan asioistaan heti ja laajalle joukolle, silloin keskustelu lähtee helposti liikkeelle. Toiset haluavat ensin työstää asiaa itsenäisesti ja puhua vasta sitten, mahdollisesti rajatulle määrälle ihmisiä. Jos asia on sairastuneelle niin raskas, ettei hän ole valmis puhumaan siitä vielä, kunnioita sitä.

Mitä ei ainakaan pitäisi sanoa?

Klassisia kömpelyyksiä ovat jutut omien sukulaisten samoista sairauksista ja mahdollisista kuolemista. Älä kysele myöskään sairauden ennusteista tai kommentoi sairauden aiheuttamia ulkomuodonmuutoksia.

Mitä työpaikalle jäävien pitäisi tehdä, kun työkaveri jää pitkälle sairauslomalle?

Työkavereiden on hyvä osoittaa, ettei kaveria ole unohdettu. Sairastuneelta voi vaikka varmistaa, että hänelle voi silloin tällöin soitella. Sillä osoitetaan, ettei yhteydenpito ole riesa, vaan että sairastunutta työkaveria oikeasti ajatellaan. Lähimpien työkavereiden tiiviimpi yhteydenpito ja vierailut sairaalassa merkitsevät varmasti myös paljon.

Jos työpaikka on kilpailuhenkinen eikä siellä ole totuttu näyttämään heikkoutta, sairaudesta puhuminen voi olla vaikeaa. Puhuminen kuitenkin kannattaa, eikä tuen saaminen ole koskaan yksipuolista. On aika tavallista, että pidetyt ja sosiaalisesti aktiiviset työntekijät saavat sairastuessaan helposti myös työkavereilta tukea.

Selviäisitkö puolikkaalla palkalla?

Suomessa on hyvä perusturva, joka takaa turvan lyhyen sairastumisen ajan. Sairauden pitkittyessä tulotaso saattaa pudota jopa alle puoleen. Lue lisää »

Jostain syystä esimiehet eivät aina ole kovin valmistautuneita kohtaamaan työntekijän kriisiä ja surua. Siihen kannattaisi panostaa, sillä esimies luo käytöksellään ilmapiirin, josta muut työntekijät päättelevät, miten työnantaja suhtautuisi heihin vastaavassa tilanteessa.

Riittääkö asian huomioiminen kerran vai pitääkö sairastuneeseen suhtautua jatkossakin toisin?

Joillekin sairaille työ ja työyhteisö ovat niin tärkeitä, että he haluavat jatkaa töitä, vaikka olisivat oikeutettuja sairauslomaan. Tällöin esimies voi kysyä sairastuneelta itseltään, miten hän toivoo asiaa käsiteltävän niiden kesken, joihin työntekijän mahdollinen työkyvyn alentuminen vaikuttaa. Sairastuneen ehdoilla siis mennään.

Yhteiskunnassamme ei aina osata käsitellä surua, mutta jos tällainen vaikea ja inhimillinen tilanne hoidetaan hyvin, se saattaa parantaa koko työyhteisön henkeä.

Kysymyksiin vastasi kriisiterapian pioneeri, erikoislääkäri Päivi Hietanen, joka on ollut perustamassa HUS:n syöpäklinikan psykososiaalisen yksikköä. Hietanen antaa kriisiterapiaa syöpäsairaille ja heidän omaisilleen sekä kirjoittaa oppikirjaa lääkäreiden vuorovaikutustaidoista.