15.04.2019
Teksti: Anne Salomäki

Toiselle posti kärrää kirjeitä perintätoimistosta, toiselle kutsuja pankkiiriliikkeiden rahastosijoitusneuvontaan. Toisella palkkapäivä tulee aina vasta viikko tilin tyhjenemisen jälkeen, toinen taas laittaa heti palkan tultua siivun säästötilille. Toinen haluaa matkustella kevyellä rinkalla, toinen kartuttaa kiinteää omaisuutta.

Parisuhteessa erilaisista tavoista käyttää rahaa on helppo saada eripuraa aikaiseksi. Raha nimetäänkin usein kyselytutkimuksissa yhdeksi pariskuntien yleisimmistä riidanaiheista muun muassa kotitöiden ja ajankäytön ohella.

”Ihmisillä on hyvin erilaisia tapoja suhtautua rahaan”, muistuttaa Väestöliiton terapiapalveluiden psykologi Jaana Ojanen. ”On erilaisia käyttäytymismalleja, jotka pohjautuvat esimerkiksi persoonaan tai lapsuudenperheen käytäntöihin. Toinen voi olla pedantti ja toinen hyvinkin impulsiivinen, ja silloin syntyy helposti ristiriitoja.”

"Pitkissä parisuhteissa tulee vastaan käännekohtia, joissa rahalla voi olla suurikin rooli."

Ojasen mukaan raha saattaa vaikuttaa parisuhteen niin kutsuttuihin valtasuhteisiin erityisesti silloin, kun sitä on toisella huomattavasti enemmän. Joskus tämä tiedostetaan, mutta ei aina.

”Dynamiikka voi muodostua sellaiseksi, että enemmän tienaava tekee päätökset erityisesti suurissa hankinnoissa.”

Ei sääntöjä vaan sopimuksia

Yksinkertainen tapa vähentää rahariitojen riskiä on sopia yhteisestä budjetista ja siitä, mihin rahaa käytetään. Kun kumpikin on tullut kuulluksi, rahavirtojen ohjaamisen pitäisi sujua ainakin suurin piirtein sopuisasti.

"Raha on yksi pariskuntien yleisimmistä riidanaiheista."

Mitään yleispäteviä ohjeita yhteistalouteen Ojanen ei halua antaa. Hän korostaa, että joillekin pariskunnille voi sopia hyvin se, että vain toinen hoitaa raha-asiat tai että rahat pidetään visusti eri tileillä.

”Ainoa sääntö on muistaa avoin keskustelu ja yhdessä sopiminen. Kun pariskunnalla on jatkuva keskusteluyhteys, tapoja voidaan miettiä ja muuttaa tarpeen tullen.”

Sopiminen – ja sovitun noudattaminen – on erityisen tärkeää juuri silloin, kun tavat toimia ovat erilaiset. Jos toinen haluaa matkustella ja toinen kerätä omaisuutta tai toinen panostaa vaatteisiin ja toinen asumiseen, täytyy kummankin olla selvillä siitä, mitä maksetaan omilla ja mitä yhteisillä rahoilla.

”On hyvä keskustella siitä, mihin rahaa ylipäätään käytetään ja ovatko tavoitteet yhteiset”, Ojanen sanoo.

Tiukkaan seurantaan psykologi ei kannusta. Esimerkiksi kuittien tiukka kerääminen tai luottokorttien kuolettaminen alkaa herkästi vaikuttaa parisuhteen dynamiikkaan.

”Kysymys on siitä, onko kummallakaan oikeutta puuttua toisen rahankäyttöön ja minkä verran. Keinot riippuvat parisuhteesta. Olennaista on, että molemmat ovat tyytyväisiä.”

Säästäväinen vai sietämättömän pihi?

Keskustelussa rahankäytöstä esiin nousevat väistämättä myös arvot. Jonkun mielestä törsäily tai tuhlailu ei välttämättä ole vastuutonta rahankäyttöä, ja vastaavasti taas ihan tavallinen säästeliäisyys saattaa olla jonkun silmissä vastenmielistä pihistelyä.

Ojanen kannustaakin kaikkia katsomaan paitsi kukkaroon myös peiliin. Ennen kuin tuomitsee esimerkiksi tuhlailevana pitämäänsä käytöstä, on syytä miettiä, onko kyse patologisesta ja epäterveellisestä kerskakulutuksesta ja käyttäytymisen hallinnan puutteesta vai yksinkertaisesti arvoristiriidoista: kumppani käyttää rahaa johonkin, mihin minä itse en halua sitä käytettävän.

"Jos keskustelu ei luonnistu, ongelma on yleensä muualla kuin raha-asioissa."

Toisille raha ja sen määrä yleensäkin merkitsevät enemmän kuin toisille.

”Kukaan ei voi ulkopuolelta määritellä, kuinka ison arvon ihminen antaa rahalle tai kuinka paljon jonkun onni saa perustua rahaan tai taloudelliseen hyvinvointiin.”

Hyvä ohjenuora Ojasen mielestä on kohdella toista kuten toivoisi itseään kohdeltavan. Samalla on muistettava persoonien erilaisuus: joillekuille keskustelu niin rahasta kuin mistä tahansa vaikeista

aiheista on tuskallista, toisilta puhuminen sujuu luontevasti. Toisen asemaan asettuminen auttaa huomioimaan erot keskustelutaidoissa ja -tavoissa.

Jos keskustelu ei meinaa luonnistua ollenkaan, ongelma kumpuaa yleensä muualta kuin pankkitililtä tai luottokorteista.

”Jos asioista ei kyetä puhumaan, voi miettiä, mitä tunneyhteydelle on tapahtunut.”

Elämä tuo yllätyksiä – lompakkoonkin

Pitkissä parisuhteissa vastaan tulee usein erilaisia käännekohtia, joissa rahalla voi olla suurikin rooli. Ensimmäisenä, ja joskus hyvinkin pian tutustumisen jälkeen, edessä on yleensä yhteen muuttaminen.

Merkittävästi perheen talouteen vaikuttaa lapsen syntyminen. Ojanen neuvoo vanhemmiksi tulevia miettimään, mitä parisuhteelle ja yhteistaloudelle merkitsee se, että toinen jää lapsen kanssa kotiin.

”Tarkoittaako se, että enemmän tienaavalla on oikeus tehdä päätökset rahankäytöstä?”

Naimisiin mentäessä keskustelu on käytävä esimerkiksi avioehdosta, ja mahdollisen avioeron sattuessa raha saattaa aiheuttaa koviakin riitoja. Matkalle voi mahtua myös muita yllätyksiä, joissa toisen tulot romahtavat tai tuplaantuvat sairastumisten, työttömyyden tai uusien työpaikkojen tai perintöjen myötä.

Muuttuvissa tilanteissa Ojanen painottaa avoimuuden tärkeyttä.

”Salailu on vihoviimeinen asia. Kummankin on tiedettävä, missä mennään, ja esimerkiksi lainapäätöstä tehtäessä on tiedostettava riskit ja velvollisuudet, jos toisen tulot yhtäkkiä häviävätkin.”