04.06.2019
Teksti: Satu Rämö

Valitse hautaustoimisto

Omaisten ensimmäinen tehtävä on valita hautaustoimisto. Valinta on tehtävä itse, sillä lääkärit ja viranomaiset eivät saa suositella tiettyä toimistoa. Ennen järjestelyjen aloittamista kannattaa selvittää, kuinka paljon hautajaisiin on mahdollista käyttää rahaa, ja laatia budjetti. Hautauskustannukset maksetaan useimmiten kuolinpesän varoista.

Artikkeli jatkuu alempana

Hautajaisjärjestelyistä vastaavat lain mukaan vainajan leski tai avoleski sekä perimysjärjestyksessä läheisimmät perilliset yhdessä, ellei vainaja eläessään ole nimennyt omien hautajaistensa järjestäjää.

”Kannustamme omaisia osallistumaan hautajaisjärjestelyihin, sillä siitä on usein apua surutyössä.”

Hautaustoimistolle voi jättää kaikki käytännön järjestelyt hautapaikan hankinnasta muistotilaisuuden käsiohjelmaan, arkunkantajiin, kuolinilmoituksen laatimiseen ja perunkirjoituksen tekemiseen.

Jos omaiset haluavat hoitaa mahdollisimman ison osan käytännönjärjestelyistä itse, hautaustoimisto huolehtii vainajan pukemisesta, arkkuun laitosta ja tarpeellisista kuljetuksista. Arkku tai uurna ostetaan useimmiten hautaustoimistosta.

Omaisten on hyvä ottaa osaa hautajaisjärjestelyihin, sanoo Hautaustoimisto Biederin toimitusjohtaja Jussi Rasa.

”Hoidamme kaiken mahdollisen omaisten puolesta, jos vainajan omaiset niin haluavat, mutta kannustamme omaisia osallistumaan hautajaisjärjestelyihin, sillä siitä on usein apua surutyössä.”

Jos kuolinpäivänä halutaan suruliputtaa, lippu nostetaan ensin salon huippuun ja lasketaan sitten alas siten, että lipun alareuna on tangon puolivälissä. Suruliputus aloitetaan vainajan kotona ja haluttaessa myös työpaikalla heti kun tieto kuolemasta on saatu. Jos liputusaika jäisi lyhyeksi, suruliputuksen voi suorittaa myös seuraavana päivänä.

Muista hautauslupa

Hautaustoimilain mukaan vainajan ruumis on ilman aiheetonta viivästystä haudattava tai tuhkattava. Yleensä hautaaminen tapahtuu kahden tai kolmen viikon kuluttua kuolemasta.

Ennen kuin vainaja voidaan haudata, tarvitaan vainajaa viimeksi hoitaneelta lääkäriltä hautauslupa. Lääkäri antaa hautausluvan omaiselle tai hautaustoimistolle. Hautausluvan saamisessa voi kestää, jos vainajalle pitää tehdä kuolemansyyn selvittämiseksi tutkimuksia. Hautajaisjärjestelyt voi kuitenkin aloittaa ennen luvan saamista.

Hautauslupa toimitetaan sen hautausmaan ylläpitäjälle, jonne vainaja haudataan, sekä krematorioon, jos ruumis polttohaudataan.

Selvitä vainajan toiveet

Ennen kuin omaiset ryhtyvät hautajaisjärjestelyihin, on hyvä selvittää vainajan toiveet. Hautaustoimilain mukaan vainajan tahtoa pitää kunnioittaa.

Omien hautajaisten suunnittelua varten tehdään hautaussuunnitelma, joka on sisällöltään vapaamuotoinen dokumentti. Ainakaan vielä hautaussuunnitelmaa ei voi rekisteröidä mihinkään yleiseen tietokantaan, josta dokumentin olemassaolon voisi tarkastaa.

"Hautaustoimilain mukaan vainajan tahtoa pitää kunnioittaa."

Hautajaissuunnitelmaa ei kuitenkaan kannata tallettaa esimerkiksi pankin tallelokeroon, sillä se tyhjennetään usein vasta perunkirjoitusta tehtäessä.

”Löysimme kerran vainajan hautaussuunnitelman aivan viime hetkellä ja arkku ehdittiin vielä vaihtaa sellaiseen, jota vainaja itse oli toivonut. Tehty hautaussuunnitelma onkin syytä säilyttää helpossa paikassa, ja sen olemassaolosta kannattaa mainita läheisille etukäteen”, neuvoo Rasa.

Varaa hautapaikka

Suomessa on oikeus tulla haudatuksi oman kotipaikkakunnan hautausmaalle uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Sukuhautaan hautaamisen yhteydessä on ensin varmistettava, onko arkkuhautaus mahdollinen. Se riippuu aiemmin haudattujen vainajien hautausajoista ja hautasijojen määrästä.

Useilla hautausmailla on arkkuhautapaikkojen lisäksi uurnahautapaikkoja ja tuhkan sirottelualue. Joiltakin hautausmailta löytyy myös tunnustuksettomia hauta-alueita.

Hautapaikka hankitaan seurakunnan hautausmaan toimiston kautta. Hautakivestä tai muistolaatasta sovitaan hautaustoimiston tai kiviveistämön kanssa.

Arkku vai uurna?

Nykyään noin puolet vainajista tuhkataan ja puolet arkkuhaudataan, selviää Suomen hautaustoiminnan keskusliiton tilastoista.

Suosituinta tuhkaus on kaupungeissa. Helsingissä yli 80 prosenttia vainajista saa viimeisen leposijan uurnahaudasta. Perinteinen arkkuhautaus on yleisempää Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Arkku lasketaan hautaan siunaustilaisuuden jälkeen. Sukuhautauksen yhteydessä täytyy muistaa huolehtia, että sukuhaudan kivi siirretään pois ennen haudan kaivamista.

Tuhkahautaus on perinteisesti kaksivaiheinen. Tuhkaus tehdään siunaustilaisuuden jälkeen. Uurna lasketaan hautaan tai tuhka sirotellaan maa- tai vesialueelle. Sirotteluun tarvitaan maanomistajan lupa. Tuhka pitää lain mukaan haudata viimeistään vuoden kuluessa kuolemasta.

”Monelle lähiomaiselle kaksivaiheinen hautaaminen on ymmärrettävästi raskas, koska hyvästit jätetään kahdesti. Viime aikoina onkin yleistynyt suora tuhkaus. Vainaja tuhkataan ensin, ja vasta sen jälkeen järjestetään muistotilaisuus ja uurnan lasku tai tuhkan sirottelu", sanoo Rasa.

Useimmiten kirkko haluaa ensin siunata ruumiin ja tehdä tuhkauksen vasta sitten. Suora tuhkaus onkin yleisempi nimenomaan ei-kirkollisissa hautajaisissa.

Hautajaistilaisuuden järjestäminen

Hautajaispäivä ilmoitetaan kaikille, joiden toivotaan osallistuvan. Kutsun voi esittää lehdessä julkaistavan kuolinilmoituksen yhteydessä tai henkilökohtaisesti kutsuen.

"Muistotilaisuuden voi järjestää vaikka ulkona, mökillä tai muussa vainajalle tärkeässä paikassa."

Jos vainaja kuului johonkin uskonnolliseen yhteisöön, järjestetään hautajaiset yleensä tämän uskontokunnan hautajaistapojen mukaan. Hautajaisten ajankohdasta ja seremoniasta sovitaan uskontokunnan kanssa. Hautajaiset pidetään yleensä hautausmaiden ja krematorioiden yhteydessä olevissa siunauskappeleissa tai kirkossa. Useimmiten pappi varataan kotiseurakunnasta.

Siviiliseremonian kulun voi suunnitella vapaasti. Paikalle voi tilata puhujan tai vaikkapa musiikkiesityksen esimerkiksi siviilijärjestöjen palvelukeskuksesta Pro-Seremonioista. Uskonnottomat hautajaiset voidaan pitää esimerkiksi kappelissa, haudalla tai muussa tilaisuuteen sopivassa paikassa.

Jos kyseessä on arkkuhautaus, omaiset sopivat keskenään, ketkä toimivat arkunkantajina. Arkunkantajat järjestyvät haluttaessa myös hautaustoimiston kautta.

Hautauspäivänä suruliputuksen voi nostaa vainajan kotona sekä muistotilaisuuspaikassa. Kun hautajaiset on ohi, lipun voi nostaa loppupäiväksi täyssalkoon. Täyssalossa oleva lippu tervehtii vainajaa viimeisen kerran.

Millainen muistojuhla?

Muistotilaisuus on vainajan läksiäisjuhla, jossa vieraat muistelevat vainajaa ja tukevat toisiaan surussa. Useimmiten muistotilaisuus järjestetään siunaustilaisuuden jälkeen seurakuntakodissa tai

vainajan kotona, mutta tilaisuuden voi järjestää vaikka ulkona, mökillä tai muussa vainajalle tärkeässä paikassa.

Muistotilaisuuden viettämiseen ei ole virallista kaavaa. Tilaisuudessa voidaan tarjota ruokaa tai kahvit ja ohjelmaan voi kuulua musiikkiesityksiä tai puheenvuoroja.

Hautaustoimistolta saa apua tilaisuuden suunnittelussa ja toteuttamisessa, mutta omaiset voivat järjestää sen myös itse.