14.11.2018
Teksti: Satu Rämö
Kuvat: Nathan Dumlao, Unsplash

– Kovasti tsemppiä hoitoihin!

– Koita jaksaa!

– Nyt taisteluhenki päälle!

Syöpädiagnoosin saaneet kuulevat tällaisia rohkaisuksi tarkoitettuja tsemppausviestejä tämän tästä. Monet saavatkin niistä voimaa jaksaa vaikeat uutiset ja raskaat hoidot.

Osa syöpäpotilaista ei kuitenkaan tunne niitä omakseen. Kehotus olla positiivinen saattaa jopa vain pahentaa potilaan oloa, koska tsemppaavan positiivisuuspuheen ja järkyttävien uutisten välillä on niin suuri kontrasti.

”Kun ihminen menettää jotain itselle tärkeää, kuten terveyden ja tulevaisuuden suunnitelmat, on luonnollista, että ihminen suree. Ei silloin kuulu yrittää väkisin olla myönteinen.”

”Kun ihminen menettää jotain itselle tärkeää, kuten terveyden ja tulevaisuuden suunnitelmat, on luonnollista, että ihminen suree. Ei silloin tarvitse yrittää väkisin olla myönteinen, vaan surra”, sanoo syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri, ylemmän erityistason yksilöpsykoterapeutti Päivi Hietanen.

Hietanen työskenteli yli kaksi vuosikymmentä HYKSissä syöpälääkärinä ja useita vuosia Lääkärilehden päätoimittajana. Nykyään Hietanen työskentelee muutamia päiviä viikossa Docrates-syöpäsairaalassa psykoterapeuttina.

”Viime aikoina on yleistynyt sellainen ajattelu, että olisi oltava positiivinen. Mutta ei ihmisen tarvitse olla aina myönteinen. Ei syöpää tarvitse surra koko loppuelämää, mutta silloin kun surraan, tarvitaan myös kuuntelevaa korvaa.”

Joka kolmas suomalainen sairastuu

Syöpä on yleinen sairaus. Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään jossakin elämänsä vaiheessa. Vuosittain diagnoosin saa noin 30 000 eri-ikäistä suomalaista, joista noin kaksi kolmesta paranee.

Entä se yksi kolmasosa? Paranisivatko he syövästä todennäköisemmin, jos he olisivat reippaampia ja iloisempia ja taistelisivat syöpää vastaan positiivisella asenteella? Tutkimusten mukaan vastaus on selkeä: ei.

Tähän lopputulokseen on päätynyt 37 akateemista tutkimusta, joiden tiedot kanadalais-skotlantilainen katsaus kokosi yhteen (BMJ 2002). Tutkimusten valossa toivottomuus tai taudin kieltäminen eivät pahentaneet potilaan ennustetta, eikä taudin nujertamiseen tähtäävä päättäväinen asenne parantunut sitä. Yhteyksiä ei löydetty myöskään potilaan asenteen ja syövän uusiutumisen väliltä.

”Reippaus ei poista syöpää eikä energinen asenne paranna ketään”, toteaa Hietanen.

Syöpäpotilaan ei tarvitse jo muutenkin vaikeassa tilanteessa tuntea syyllisyyttä synkistä ajatuksistaan. Syöpä johtuu geeneihin kertyvistä vaurioista, ei negatiivisesta asenteesta.

Potilas tarvitsee psyykkistä tukea

Vaikka positiivisuudella ei ole merkitystä paranemisennusteeseen, voi potilaan omalla asenteella olla vaikutusta hänen elämänlaatuunsa.

Lamaantuminen ja masentuminen vaikuttavat ihmisen yleiskuntoon, ja jos yleiskunto on huono, potilas ei voi hyvin.

”Syöpäpotilaan psyykkinen tuki on erittäin tärkeää ja siihen täytyisi panostaa nykyistä enemmän”, Hietanen sanoo. Siksi hän hankki itselleen syöpälääkärin ohella myös psykoterapeutin ammatin.

Oikein ajoitettu ja suunniteltu kriisiapu voi parantaa potilaan sopeutumista sairauteensa ja hänen elämänsä laatua.

”Toiset käyvät pohtimassa elämäänsä laajemmin vastaanotollani, joillekin riittää muutama käynti tai hoitavien henkilöiden tuki. Tuen tarve riippuu paljon myös siitä, minkälainen elämäntilanne ja tukiverkot potilaalla ovat.”

Eniten psyykkistä tukea tarvitaan sairauden avainkohdissa. Niitä ovat diagnoosin saaminen, sairauden uusiutuminen ja se hetki, kun hoitovaihtoehdot alkavat olla vähissä ja kuolema lähestyy.

Juuri näissä tilanteissa myös potilaan hoidosta vastaavat syöpälääkärit ja hoitajat ovat läsnä, eivätkä kaikki lääkärit valitettavasti ole potilaiden kohtaamisessa yhtä hyviä. Hoitojärjestelmän pirstaleisuus eli usein vaihtuvat työntekijät vaikeuttavat myös tuen saamista.

Lääkäreille vuorovaikutuskoulutusta

Syöpään sairastuneet jakavat omissa verkostoissaan kokemuksia sairaudestaan ja sen hoidoista. Joskus myös hoitohenkilökunnan käytös puhututtaa. Monella on kokemus lääkäristä, joka lukee syöpädiagnoosia tietokoneen näytöltä eikä edes vilkaise potilaaseen. Tästä sinä et tule enää selviämään, on joku tokaissut.

Yksikin huolimattomasti sanottu lause tai välinpitämättömyyttä viestivä ele saattaa jäädä kaivertamaan muutenkin kovilla olevan potilaan mieltä pitkäksi aikaa.

”Ihminen ei sairasta vain ruumillaan, vaan myös mielellään.”

Syöpälääkärit, samaan tapaan kuin esimerkiksi neurologit, kohtaavat usein työssään erittäin vaikeissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Näissä vaativissa kohtaamisissa vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä.

Hietanen kannattaa lääkäreiden vuorovaikutuskoulutuksen lisäämistä. Mallia voisi ottaa vaikkapa Tanskasta, missä syöpälääkäreiden erikoistumiskoulutukseen kuuluu vuorovaikutustaito-opintoja.

”Suomessa vuorovaikutuskoulutus on pakollinen opintokokonaisuus lääkärin peruskoulutuksessa, mutta erikoistumisopinnoissa tällaista koulutusta ei ole. Pitäisi olla”, sanoo Hietanen. Hän kirjoittaa parhaillaan kirjaa lääkäreiden vuorovaikutustaidoista.

”Ihminen ei sairasta vain ruumillaan, vaan myös mielellään. Siksi lääkärin pitäisi osata kohdata paitsi sairaus myös ihminen.”