21.11.2018
Teksti: Anna Väre
Kuvat: Joel Filipe, Unsplash

DNA-vaurioiden korjaamiseen erikoistunut molekyylibiologi ja akatemiatutkija Liisa Kauppi johtaa Helsingin yliopistossa hanketta, jolla pyritään yksilöimään munasarjasyövän lääkehoitoa. Hankkeen tavoitteena on luoda molekyylimittauksiin perustuva malli, jonka avulla potilaan lääkitys voidaan räätälöidä nykyistä yksilöllisemmin.

”Monet potilaat kärsivät sytostaattien aiheuttamista rajuista ja yleiskuntoa heikentävistä haittavaikutuksista saamatta lääkkeestä mainittavaa apua.”

Tutkimuksen lähtökohtana on munasarjasyövän huono ennuste, sillä monet potilaista reagoivat huonosti tai eivät ollenkaan lääkityksenä käytettäviin sytostaatteihin. Sytostaattien eli solusalpaajien tehtävä on vahingoittaa syöpäsolun DNA:ta niin, etteivät syöpäsolut jakaudu ja levitä sairautta laajemmalle alueelle, vaan tuhoavat itsensä.

Aina näin ei kuitenkaan tapahdu. Munasarjasyöpää sairastavista neljäsosa kärsii lääkeresistenssistä. Se tarkoittaa, että heidän syöpäsolunsa onnistuvat korjaamaan lääkkeen aiheuttamat soluvauriot, jolloin kovatkaan sytostaattikuurit eivät pure kasvaimeen.

”Monet potilaat kärsivät sytostaattien aiheuttamista rajuista ja yleiskuntoa heikentävistä haittavaikutuksista saamatta lääkkeestä mainittavaa apua. Tutkimuksemme ensisijainen tavoite on oppia tunnistamaan, ketkä potilaista reagoivat hoitoon ja ketkä eivät – ja miksi. Jos löydämme syövän logiikan, voimme kenties löytää sytostaattien vaikutusta vahvistavia ja paremmin siedettyjä lääkkeitä, jolloin kokonaisteho olisi suurempi ja sivuvaikutukset pienempiä”, Kauppi kertoo.

Syöpähoitoon tarvitaan räätälöintiä

Ihannetapauksessa lääkäreillä olisi käytössään laboratoriopohjainen testi, jolla he voisivat koepalan avulla testata potilaan kasvaimen reaktion etukäteen ja valita hoidon sen mukaisesti. Periaatteessa testi on jo olemassa, mutta sen käyttöönotto vaatii vielä laajempaa tutkimusta. Mikäli testin hyöty todennetaan laajassa potilasjoukossa, sen käyttö tulisi sisällyttää terveydenhoitoa sitoviin Käypä hoito -suosituksiin.

Kaupista on ongelmallista, että nykyohjeistus nojaa sama malli sopii kaikille -ajatteluun, vaikka syöpähoidot vaatisivat räätälöityjä ratkaisuja, koska ihmiset reagoivat sairauteen ja lääkitykseen niin eri tavoin.

Syöpähoidot vaativat räätälöityjä ratkaisuja, koska ihmiset reagoivat sairauteen ja lääkitykseen eri tavoin.

Suomessa diagnosoidaan vuosittain noin 450 munasarjasyöpätapausta. Sairastuneista naisista valtaosa on yli 60-vuotiaita. Esimerkiksi rintasyöpään verrattuna sairauden ennuste on huono: siinä missä rintasyöpään sairastuneista on viiden vuoden kuluttua elossa 90 prosenttia, munasarjasyöpäpotilaista elää vain 40–50 prosenttia.

”Suurin haaste on se, että diagnoosi tehdään liian myöhään. Vatsaontelossa sairaus ehtii yleensä levitä varsin pitkälle, koska esimerkiksi väsymys, turvotus ja suolistovaivat ovat oireina niin epämääräisiä, että harva hakeutuu niiden takia lääkäriin.”

Ratkaisu tutuissa lääkkeissä?

Munasarjasyöpää hoidetaan ensisijaisesti leikkauksella, jonka onnistuminen riippuu pitkälti syövän levinneisyydestä ja kirurgin ammattitaidosta.

”Laajalle levinneiden, pienenpienten etäpesäkkeiden poistaminen vatsaontelosta on todella haastavaa. Mikäli se ei onnistu, alkavat solut pian kasvaa uudelleen ja syöpä uusiutuu.”

Siksi Kaupin työryhmä keskittää tutkimuksensa korkea-asteisimman seroosi-tyypin näytteiden tutkimiseen. Syöpätyyppiä sairastaa 70 prosenttia potilaista.

Tietoa vakavan sairauden turvasta

Joka viides suomalainen sairastuu vakavasti. Vakavan sairauden turvasta maksettava kertakorvaus antaa mahdollisuuden järjestää arkea ja elämää uudestaan, omilla ehdoillasi. Lue lisää »

Tutkimus tehdään elävillä, suoraan leikkauspöydältä saaduilla syöpäsoluilla. Näytteensä tutkimusryhmä saa Turun yliopistollisesta keskussairaalasta, missä munasarjapotilaita leikataan viikoittain. Osa soluista pakastetaan myöhempää käyttöä varten. Tällä tahdilla vuodessa saadaan kasaan noin 50 näytettä, joista voidaan jo havaita eroja potilaiden väliltä.

”Paremmin siedetyissä lääkeyhdistelmissä sytostaattien tehoa voitaisiin tehostaa esimerkiksi olemassa olevilla diabetes- tai kolesterolilääkkeillä, jolloin annostusta voitaisiin alentaa ja sivuvaikutukset olisivat huomattavasti vähäisempiä. Ajattelemme, että solusta löytyisi joku akilleenkantapää, johon uudella lääkeyhdistelmällä voisi iskeä.”

Tutkimus on hidasta mutta tärkeää

Kolmivuotinen tutkimus on yksi Suomen Akatemian seitsemästä TERVA-hankkeesta (Tieteellä terveyteen 2018–2020) ja sille on myönnetty 1,5 miljoonan euron rahoitus. Potista miljoona euroa on saatu kasaan Syöpäsäätiön Roosa nauha -keräyksellä, jolla kerätään varoja naisten syöpien tutkimukseen. Kauppi pitää panostusta merkittävänä ja hieman yllättävänäkin, koska munasarjasyöpä ei kuulu yleisimpiin syöpätyyppeihin.

”Valinta voi johtua siitä, että vaikka muiden syöpien tutkimuksessa on menty isoja askelia eteenpäin, munasarjasyövän kohdalla hoidot ja tulokset ovat junnanneet paikoillaan jo 30 vuotta. Löydöksiämme voidaan tulevaisuudessa soveltaa myös tiettyihin rintasyövän, eturauhassyövän ja haimasyövän alatyyppeihin.

Munasarjasyövän kohdalla hoidot ja tulokset ovat junnanneet paikoillaan 30 vuotta.

Tutkimus ammentaa kolmesta mittauksesta. Näytteiden avulla tutkitaan DNA-vaurioiden korjaamista, solujen energia-aineenvaihdunnasta vastaavien mitokondrioiden toimintaa sekä sitä, kuinka lääkeaineet kulkeutuvat soluihin.

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti, hankkeen tulokset ovat Kaupin varovaisen arvion mukaan hyödynnettävissä 5–10 vuoden kuluttua.

Vaikka tie on pitkä, on alalla Kaupin mukaan otettu viime aikoina merkittäviä harppauksia. Niihin kuuluvat esimerkiksi tämän vuoden lääketieteen Nobelilla palkitun James Allisonin ja Tasuko Hongon kehittämä immunoterapia, jossa kehon oma immuunipuolustusjärjestelmä usutetaan syöpäkasvainten kimppuun.

Suomessa menetelmää on jo käytetty menestyksekkäästi melanooman ja keuhkosyövän hoidossa. Käytännön tasolla Kauppi näkeekin tärkeimpänä sairaaloiden, lääkäreiden ja tutkijoiden välisen yhteistyön kehittämisen.