24.01.2019
Teksti: Annukka Oksanen

Oi, rakkaus! Olisi niin houkuttelevaa ajatella, että se on ikuista. Mutta ei se ole. Vuonna 2017 Suomessa mentiin naimisiin 26 542 kertaa ja erottiin 13 485 kertaa.

Eroprosentti ei kuitenkaan ole ihan 50, kuten vuoden 2017 luvuista voisi äkkipäätä päätellä. Suomalaisten ensimmäinen avioliitto päättyy eroon 39 prosentin todennäköisyydellä noin kymmenen avioliittovuoden jälkeen.

Fiksu pariskunta tekee ennen naimisiinmenoa avioehdon. Se ei ole epäluottamuslause, vaan ennemminkin järkevää taloudenpitoa, eräänlaista kotitalouden riskinhallintaa. Viime vuonna tehtiin 9 804 avioehtosopimusta. Voimassa niitä on 247 083.

Suhtautuminen avioehtoihin on arkipäiväistynyt. Niitä tekevät niin ensimmäistä kertaa naimisiin menevät 20–30-vuotiaat nuoret aikuiset kuin uusperheitä perustavat vanhemmatkin pariskunnat. Avioehtosopimuksia tehdään vanhuksinakin. Elämäntilanteet muuttuvat.

Suunnannäyttäjinä toimivat suuret ikäluokat, jotka ovat kenties oppineet omista ja lähipiirin kokemuksista.

”Vanhemmilta tulee nuorille usein viesti, että tehkää avioehto”, Mandatum Lifen juristipalveluista vastaava lakimies Seppo Mikkola kertoo.

Hänen mukaansa tämä vanhempien sukupolvi on itse jättänyt avioehdon tekemättä ja tullut ehkä erossa ”kynityksi”.

”Nyt he haluavat suojella lapsiaan, ettei näille käy samoin.”

Toisaalta jälkeläisiään avioehdon tekoon kannustavat vuosikymmeniä naimisissa olleet, nykymenoa seuranneet pariskunnatkin.

Avioehtoja on yleistänyt myös suomalaisten yleinen vaurastuminen: on aiempaa enemmän omaisuutta, sekä itse hankittua että mahdollisesti perittävää.

”Uusperhetilanteissa on syytä miettiä, mikä on oikeudenmukaista. Usein omia lapsia edellisestä liitosta halutaan suojata.”

Avioehto rajoittaa avio-oikeutta

Puolisot tulevat avio-oikeuden piiriin naimisiin mennessään. Avio-oikeus konkretisoituu kuitenkin vasta erotessa, sillä avioliiton aikana puolisot voivat huolehtia omaisuuksistaan erillisesti ja itsenäisesti.

Avioerossa omaisuus ositetaan eli tasataan, jos pari ei ole tehnyt avioehtoa. Silloin osituksen alaista omaisuutta on niin avioliiton aikana kuin sitä ennenkin hankittu omaisuus. Myös peritty omaisuus ja esimerkiksi toisen puolison omistama yritys ovat avio-oikeuden alaisia.

Avopuolisoita avio-oikeus ei koske.

”Avopuolisoilla ei ole avio-oikeutta, joten puolisoilla ei ole oikeutta toistensa omaisuuksiin. Suosittelen, että avopuolisot hankkivat nimiinsä omaisuutta samassa suhteessa kuin rahoittavat sitä”, Mikkola sanoo.

Avioehto on sopimus, joka lakikielellä sanottuna rajoittaa avio-oikeutta. Avioehdossa suljetaan osa omaisuudesta avio-oikeuden ulkopuolelle. Voidaan esimerkiksi sopia, että suvun kesäpaikka tai toisen puolison yritys jätetään tasauksen ulkopuolelle. Kahden eri maan kansalaisen avioituessa avioehdossa voi sopia, minkä maan lakia mahdollisessa erotilanteessa noudatetaan.

Suhtautuminen avioehtoihin on arkipäiväistynyt

Jotta avioehtosopimus olisi pätevä, siitä täytyy ilmetä, että se on nimenomaan avioehtosopimus. Todistajia pitää olla kaksi ja sopimus pitää rekisteröidä maistraatissa. Avioehdon voi tehdä avioliiton aikanakin, muttei enää silloin, kun ero on jo vireillä.

”Paras aika on juuri ennen avioliiton solmimista”, Mandatum Lifen lakimies Laura Saloranta sanoo.

Ennen häitä tehdyssä sopimuksessa on se hyöty, että samalla tulee mitä todennäköisimmin käytyä läpi myös muita perheoikeudellisia asioita.

Se, jonka nimissä oleva omaisuus on suurempi, voi määritellä, mitä osia omaisuudesta hän ”antaa” vähemmän varakkaalle osapuolelle. Ratkaisevaa on, että eurot menevät tasan. Tällä valintaoikeudella on väliä: on eri asia, saako toinen auton vai hankalasti rahaksi muutettavan sukumökin Pohjois-Suomesta.

Avioehtoa kannattaa huoltaa

Avioehto on kuin mitä tahansa taloudenpitoa siinäkin mielessä, että sitä pitää huoltaa.

”Voi olla niin, että avioehto on laadittu 30 vuotta sitten vihille mentäessä. Silloin se voi olla väärän sisältöinen nykyisessä elämäntilanteessa”, Mikkola huomauttaa.

Sopimusta kannattaakin vilkaista muutaman vuoden välein ja muuttaa tarvittaessa nykyiseen elämäntilanteeseen sopivaksi.

”Moni asia voi muuttua, kuten henkilösuhteet, varallisuus ja lainsäädäntö.”

Mikkola muistuttaa, että avioehtosopimus on yksi tapa rajoittaa puolisoiden välistä avio-oikeutta. Toinen tapa on puolison vanhemman tekemä testamentti, jossa testamentin tekijä määrää, ettei perinnönsaajan puolisolla ole avio-oikeutta perinnöllä saatuun omaisuuteen. Näin toimitaan tyypillisesti esimerkiksi suvun kesäpaikkojen kanssa.

”30 vuotta sitten tehty avioehto voi olla väärä nykyisessä elämäntilanteessa.”

”Testamenteissa halutaan aika usein sulkea miniät ja vävyt tällä tavalla pois perinnöstä”, Saloranta sanoo.

Avio-oikeutta voi rajoittaa myös lahjakirjalla ja henkivakuutuksen edunsaajamääräyksellä.

Mikkola ohjeistaa, että avioehto on aina tapauskohtainen, eikä mitenkään mustavalkoinen. Siihen liittyy aina harkintaa ja kaksi osapuolta.

”Onko esimerkiksi kohtuullista, että toinen puoliso kerryttää itselleen omaisuutta, kun toinen puoliso on jäänyt kotiin hoitamaan lapsia?” hän kysyy.

”Raha ja tunteet”, Saloranta perustelee avioehdon tarpeellisuutta.