06.06.2019
Teksti: Noora Lintukangas

Mistä positiivisesta elämänmuutoksesta stressi sai alkunsa

”Vuonna 2007 perustin yrityksen. Se oli ensimmäinen askel kohti omannäköistä elämää. Työ viestintäyrittäjänä oli antoisaa, mutta suorittaja itsessäni otti nopeasti vallan. Nautin työn tuomista onnistumisista, mutten uskaltanut sanoa yhteenkään työtarjoukseen ei. Unelmaelämäni ei ollutkaan hyppäämistä oravanpyörästä vaan oravanpyörään.

”Hoidin työni viimeisen päälle, mutta kaupassakäynti saattoi tuntua ylivoimaiselta.”

Tahti vain kiihtyi. Olin levoton, ahdistunut ja kärsin unihäiriöistä. Hoidin työni viimeisen päälle, mutta sen jälkeen yksinkertainen kaupassakäynti saattoi tuntua ylivoimaiselta.

Havahduin, kun sain paniikkikohtauksen ja sisäinen maailmani romahti.

Oli pelottavaa olla kontrollin ulottumattomissa. Epätietoisuuden keskellä tunsin kuitenkin häivähdyksen helpotusta: vihdoinkin tilanteeni tuli näkyväksi.”

Miten toipuminen pääsi käyntiin?

”Osa lähipiiristä oli huomannut väsymykseni, ja heiltä löytyi ymmärrystä. Moni ei silti ollut aavistanut tilannettani. Sovittujen tehtävien peruuttaminen tai delegointi onnistui, sillä olin pakon edessä.

En osannut tuolloin mennä terapiaan, vaan tukenani olivat ensisijaisesti ystävät. Lähipiirissäni on monta hyvinvointialan asiantuntijaa, jotka tarjosivat tukeaan. Otin reilusti aikaa toipumiseen ja vähensin töitä, vaikka se tarkoitti taloudellista niukkuutta.

Kompuroin monta kertaa kohti suorittamisen suota, mutta tunnistin jo väsymykseni paremmin, sain itseni aina ajoissa kiinni ja harjoittelin taas hellittämistä. Toipumisen aikana sain kosketuksen riittämättömyyteen ja turvattomuuteen liittyvistä uskomuksistani: pelkäsin, etten kelpaa sellaisena kuin olen ja arvoni määräytyy tekojen kautta. Uskoin, että selviän hengissä vain tekemällä tolkuttomasti töitä. Näitä uskomuksia olen työstänyt vähitellen, pyytämällä apua, suostumalla kohtaamaan syviä tunteitani ja tyhjyyttä sekä suomalla itselleni lepoa. On myös tärkeää hyväksyä, ettei toipumisprosessi ole pelkkää nousua, vaan välillä myös putoamista ja poukkoilua.”

Minkälaisena näet elämäsi tällä hetkellä?

”Kaiken karmeuden jälkeen olen sitä mieltä, että romahdus on ollut elämäni suurin lahja. Ilman sitä en olisi nähnyt rikkinäisyyttä ja kipua, joita minussa on, eivätkä voima ja kauneus olisi päässeet esille.

”Kaikkein parasta ja hauskinta on palautua joka päivä.”

Nykyään pyrin olemaan todella rehellinen motiiveistani: lähdenkö projektiin mukaan pelosta vai vapaudesta? Arjessani on paljon itsehoitoa eli rauhoittumista, rentoutumista ja luonnossa liikkumista. Tästä rauhoittumisen tilasta käyn nykyään suorittamisen tilassa, ei päinvastoin. Välillä töissä voi olla intensiivisempiä vaiheita eikä tasapaino välttämättä ole jokapäiväistä, mutta kuukausitasolla sen on löydyttävä. Kaikkein parasta ja hauskinta on palautua joka päivä.

Nykyään vaalin ja vahvistan hyvinvointiani ja koen olevani paljon tehokkaampi kuin ennen.”

Katri Syvärinen on henkisen hyvinvoinnin valmentaja, joogaohjaaja ja kirjailija, jonka stressistä selviämiseen liittyvä kirja Löydä elämän taika ilmestyi vuonna 2017 Otavan kustantamana.