06.06.2019
Teksti: Anne Salomäki

Syöpä. Aivohalvaus. Sydäninfarkti. Yksi diagnoosi voi muuttaa monen ihmisen elämän, eikä omaa reaktiota ole yleensä mahdollista ennakoida tai hallita.

Artikkeli jatkuu alempana

”Kun tieto sairaudesta tulee, ahdistuneisuus voi tutkitusti olla yhtä suurta sekä läheisellä että potilaalla itsellään”, kertoo syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri ja ylemmän erityistason yksilöpsykoterapeutti Päivi Hietanen Docrates Syöpäsairaalasta.

Hietasen mukaan reaktioita on yhtä monenlaisia kuin ihmisiä ja heidän välisiä suhteitaan: esimerkiksi puolisoiden roolit toistensa elämissä ovat hyvin erilaiset kuin vaikkapa aikuisilla sisaruksilla.

Jos diagnoosin mukana tulee uhka kuolemasta, päällimmäinen tunne saattaa alkuun olla ahdistus erosta ja luopumisesta. Läheisen menettäminen pelottaa, oli kyseessä sitten ystävä tai perheenjäsen. Parisuhteessa tilanne on usein vieläkin intensiivisempi.

”Vakavan sairauden myötä parisuhteen dynamiikka joutuu aina uuteen käsittelyyn. Puolisoilla on paljon keskinäisiä tarpeita ja toiveita esimerkiksi läheisyyteen, seksuaalisuuteen, vastuunjakoon ja mahdollisiin lapsiin liittyen”, Hietanen toteaa.

Omat tarpeet siirtyvät sivuun

Vakavasta sairaudesta toipuminen kestää usein pitkään, jolloin kukin sopeutuu uudenlaisiin olosuhteisiin vähitellen. Pitkä sairastaminen on kuitenkin myös uuvuttavaa, kaikille osapuolille.

Elämä kantaa

Vakava sairaus yllättää joka viidennen suomalaisen aktiivisimmassa elämänvaiheessa. Laske, mitä vakuutus sinulle maksaisi »

”Esimerkiksi levinneisiin syöpäsairauksiin liittyy vaihtuvia tilanteita ja joskus pitkiä huonokuntoisuuden vaiheita.”

Jos puoliso joutuu vaihtamaan rooliaan omaishoitajaksi, muutos on valtava ja vaativa. Tällöin kumppani laittaa omat aikuisen tarpeensa suurelta osin sivuun.

Hietasen mukaan sopeutumiseen vaikuttaa paljon se, minkälainen suhde on ollut ennen sairastumista ja miten puolisoiden psyyke kestää muuttuneen arjen. Hietanen kertoo pariskuntien yleensä pysyvän yhdessä sairastumisesta huolimatta, mutta joskus se voi myös olla eron laukaisija.

”Jos parisuhteessa on jo ennestään ollut vaikeaa, sairaus voi olla viimeinen piste. Jos potilas ei esimerkiksi koe saavansa puolisoltaan tukea, jo ennestään hankala tilanne saatetaan ratkaista eroamalla.”

Ääriesimerkiksi Hietanen nostaa tilanteen, jossa huikentelevainen ja epäluotettava puoliso rauhoittuu sairauden pakottamana ja samalla parisuhde korjaantuu paremmaksi. Vaikka tilanteet ovat aina vaativia, ne ovat myös yksilöllisiä.

Omaa mielihyvää kannattaa etsiä

Sairastuneen läheinen käy läpi valtavan tunneskaalan. Hietasen mukaan tunteet vaihtelevat usein nopeasti: yhtenä päivänä voi tuntea voimakasta läheisyyttä kumppaniaan kohtaan, toisena taas turhautumista, häpeää ja kiukkua.

”Myönteiset ja kielteiset tunteet eivät sulje toisiaan pois”, hän muistuttaa.

Hietanen painottaa ihmisen luonteenomaista taipumusta etsiä syitä ja selityksiä. Puoliso saattaa etsiä sairastumisen aiheuttajaa ja suuttua vaikkapa siitä, ettei sairastunut ollut kannustamisesta huolimatta lopettanut tupakointia tai muuttanut elintapojaan.

”Myönteiset ja kielteiset tunteet eivät sulje toisiaan pois.

Lääkäri neuvoo läheisiä purkamaan tunteita itselle luontevalla tavalla. Monille auttaa puhuminen, mutta puhuminen ei onnistu pakottamalla. Toiset lähtevät luontoon rauhoittumaan, joitakuita rentouttaa musiikki. Suomalaiset ovat usein toiminnan ihmisiä, joille tekeminen auttaa selkiyttämään ajatuksia.

”On arvokasta pohtia, mikä tuottaa itselle mielihyvää ja millä tavoilla parhaiten vapautuu välillä ajattelemasta raskasta arkea.”

Juttuseuraa kaipaavia Hietanen opastaa keskustelemaan kavereiden lisäksi ammattilaisten kanssa, joilla on usein tarjota tilanteeseen hieman laajempaa näkemystä kuin omalla lähipiirillä.

”Kuinka voisin haluta lapsen kanssa sänkyyn?”

Sairaus saattaa haitata merkittävästi myös parisuhteen seksuaalisuutta. Hietasen mukaan erityisesti nuorelle ihmiselle voi olla suuri haaste olla parisuhteessa saamatta seksuaalista tyydytystä. Monet sairaudet kuitenkin muuttavat potilasta niin, ettei heistä ole eroottisiksi kumppaneiksi.

”Sairaus muuttaa mieltä, se voi tehdä potilaan itsekeskeiseksi tai aiheuttaa alakuloisuutta. On mahdotonta haluta seksiä, jos ei koe itseään haluttavaksi.”

Joskus muutokset ovat pitkäkestoisempia. Esimerkiksi muistisairaus muuttaa vääjäämättä kumppania ja siten myös parisuhdetta.

”Eräs nainen kertoi muistisairaan puolisonsa muistuttavan lasta ja ihmetteli, kuinka hän voisi haluta mennä lapsen kanssa sänkyyn.”

Tunteistaan tai turhautumisestaan ei ole syytä kantaa syyllisyyttä. Hietanen korostaa, että tunteet tulevat ja menevät, eikä paha olo kestä ikuisesti. Siksi tärkeintä on pohtia keinoja helpottaa pahaa mieltä ja katsoa eteenpäin.

Usein apu voi löytyä hyvinkin läheltä: asiaa voi työstää yhdessä sairastuneen itsensä kanssa.

”Parhaimmillaan sairastuminen on intensiivinen kasvuprosessi, josta mennään yhdessä eteenpäin, jopa aiempaa paremmin. Terveys ja sairaus ovat osa normaalia elämää, ja kaikki tilanteet tarjoavat mahdollisuuksia henkiseen kasvuun.”