05.04.2019
Teksti: Anna Väre

Maaliskuussa voimaan tullut kudoslaki antaa toivoa erityisesti monille munuaisensiirtoa odottaville. Laki nimittäin helpottaa elävää elinluovutusta ja mahdollistaa jopa nimettömän luovuttamisen.

Toimivan munuaisen poisantaminen anonyyminä lahjoituksena kuulostaa elinsiirtoihin erikoistuneen dosentti Ilkka Helanterän mukaan ”aika radikaalilta idealta”, mutta apua tarvitseva voi löytyä yllättävänkin läheltä: jatkossa lahjoittajana voi olla esimerkiksi potilaan hyvä ystävä.

Sopivan elimen löytyminen on onnenkauppaa

Ilkka Helanterä työskentelee HUS:n Meilahden sairaalassa, jonne Suomessa tehtävät elinsiirrot on keskitetty. Munuaisten lisäksi Meilahden sairaalassa siirretään odotuslistoilla oleville potilaille sydämiä, keuhkoja, maksoja, haimoja, ohutsuolta ja erilaisia kudoksia.

Helanterän mukaan elinsiirtoja tehdään yleisimmin aivoverenvuodon tai muun aivovaurion saaneilta aivokuolleilta potilailta, joiden sydän pumppaa verta vielä hetken kuoleman jälkeen. Tällöin siirrettävät elimet ja sydän ehditään pelastaa jäihin, jossa niitä säilytetään joitain tunteja ennen siirtoa.

Kun potilas on todettu aivokuolleeksi, hänelle tehdään erilaisia kuvantamistutkimuksia ja verikokeita. Sopivimmat siirteiden saajat yhdistetään saatavilla oleviin siirteisiin veriryhmän ja kudostyypin perusteella.

Yhdeltä ihmiseltä saatavilla elimillä voidaan auttaa jopa viittä tai kuutta potilasta.

”Joskus siirtoa odottavalla potilaalla voi olla vasta-aineita, jotka saavat elimistön hylkimään vierasta kudosta. Riski on suurin potilailla, joille on jo tehty aiempia elinsiirtoja. Esimerkiksi siirretty munuainen kestää keskimäärin 20 vuotta. Jos ensimmäinen elinsiirto tehdään lapselle, joudutaan se todennäköisesti toistamaan potilaan elämän aikana.”

Muita munuaissiirron estäviä tekijöitä voivat olla muun muassa vastikään sairastettu tai aktiivinen syöpä, valtimokovettumatauti, vakava ylipaino tai krooniset tulehdukset.

Pakattu laukku aina valmiina

Munuaiset ovat kaksi noin nyrkin kokoista möykkyä selässä alempien kylkiluiden kohdalla. Niiden tehtävänä on poistaa elimistöstä vettä ja kuona-aineita sekä säädellä elimistön suola- ja happotasapainoa. Lisäksi munuaiset säätelevät luuston ja punasolujen aineenvaihduntaa.

Munuaisten toimintaan liittyvät häiriöt ovat joko akuutteja tai kroonisia, mutta jos munuaiset lopettavat toimintansa, on tila hetkessä hengenvaarallinen. Kroonisissa munuaissairauksissa paras ja toimivin hoito on viallisen munuaisen korvaamisen toimivalla elimellä.

Aivokuolleelta potilaalta saatavan munuaissiirteen odotusaika on tällä hetkellä keskimäärin vuodesta puoleentoista. Siirtoa odottavia hoidetaan dialyysillä eli keinomunuaishoidolla, jossa poistetaan munuaisten vajatoiminnan takia kehoon kertynyttä nestettä ja kuona-aineita.

Jatkossa lahjoittajana voi olla esimerkiksi potilaan hyvä ystävä.

Odottaessa laukku on käytännössä oltava aina pakattuna, sillä tieto sopivan elimen löytymisestä voi tulla vaikka keskellä yötä.

Helaterän mukaan Suomessa tehdään vuosittain noin 250 munuaissiirtoa. Nyt jonossa on 450 potilasta. Se tarkoittaa, että apua ei aina saada ajoissa.

”Potilaan näkökulmasta elävästä luovuttajasta on selviä etuja. Odotusajan lyhentyessä munuaispotilas välttyy raskailta dialyysihoidoilta ja elävältä luovuttajalta siirretty elin myös toimii paremmin.”

Elävä munuaisluovuttaja on yleisimmin potilaan lähisukulainen, kuten isä, veli tai vaimo, mutta uuden lain ansiosta luovuttajaksi kelpaa hyvin myös serkku tai avopuoliso.

Yhdelläkin munuaisella pärjää

Vaikka kyse on luovuttajan näkökulmasta merkittävästä päätöksestä, elinsiirtoleikkauksen riskit on Helanterän mukaan minimoitu varsin pieniksi.

”Olemme tehneet elinsiirtoja vuodesta 1964 ja osaamisemme on kansainvälisesti hyvällä tasolla. Ennen päätöksen tekemistä mahdollinen luovuttaja tutkitaan perusteellisesti, joten operaatio antaa luovuttajallekin mahdollisuuden saada paljon tietoa terveydestään.”

Yleisen lääkärintarkastuksen lisäksi potentiaaliselta luovuttajalta otetaan veri- ja virtsakokeita, keuhkokuva ja sydänfilmi sekä selvitetään munuaisten rakennetta ja toimintaa kuvantamis- ja isotooppitutkimuksilla. Myös psykiatri antaa lausuntonsa.

”Aikuinen, perusterve ja terveellisiä elintapoja noudattava luovuttaja pärjää hyvin yhdelläkin munuaisella. Yhden munuaisen toimintataso asettuu noin 60–70 prosenttiin alkuperäisestä. Riski sairastua munuaisen vajaatoimintaan on hyvin pieni, noin 3–5 promillea”, Helanterä toteaa.

Auta allekirjoittamalla elinsiirtotestamentti

Tiesitkö, että yhdeltä ihmiseltä saatavilla elimillä voidaan auttaa jopa viittä tai kuutta potilasta?

Kuolleen potilaan elimet voidaan hyödyntää, ellei hän ole sitä elinaikanaan kieltänyt. Asiaa kysytään kuitenkin aina omaisilta. Jos haluaa varmistaa, että omat elimet voidaan mahdollisuuksien mukaan hyödyntää, kannattaa allekirjoittaa elinluovutuskortti, joka antaa luvan elinluovutukseen.

Lue lisää vapaaehtoisesta elinluovuttamisesta.