10.09.2019
Teksti: Taina Ahtela
Kuvat: Tuukka Koski

1955

Lukemaan oppiminen

Yksi radiokanava, tv:stä ei tietoakaan. Nelivuotiaan Esko Valtaojan maailmankaikkeus 1950-luvun Kemissä räjähti, kun hän oppi lukemaan.

”En mielestäni ollut olemassakaan, ennen kuin osasin lukea. Niin kauan kuin muistan, olen lukenut. Siitä alkoi koko elämäni ja urani, jo yli 60 vuotta kestänyt rakkaussuhde maailmaan”, Valtaoja sanoo.

Valtaojan isä oli lehtimies ja opettaja, jolla oli tuohon aikaan poikkeuksellisen suuri kotikirjasto, kokonainen seinä.

”En mielestäni ollut olemassakaan, ennen kuin osasin lukea. Niin kauan kuin muistan, olen lukenut."

”Sieltä alkoi löytyä kaikenlaista jännittävää. Aloin tajuta, että on muutakin kuin takapiha ja leikit”, hän sanoo.

Ja itse asiassa se jokin oli paljon parempaa.

”Parasta mitä tiesin, oli olla yksinään kirjan kanssa kotona. Eikä luonteeni ole siitä kovinkaan paljon muuttunut. Aina kun on aikaa, otan kirjan käteen.”

Valtaoja oli hintelä ja sairasteleva lapsi: oli flunssaa, angiinaa ja lastentauteja. Häntä itseään sairastelu ei haitannut. Silloin sai olla kotona, juoda Jaffaa ja lukea. Aku Ankkojen ja avaruuteen liittyvien seikkailukirjojen lisäksi Valtaoja ahmi tietokirjoja Afrikan leijonista geometriaan. Hän saattoi lukea neljästä viiteen kirjaa päivässä.

”En koskaan pitänyt kouluun menemisestä, siellä oli tylsää tai pelottavaa. Monet lapsuuteni ja teiniajan voimakkaimmat elämykset liittyvät kirjoihin.”

Edelleen Valtaoja ostaa kaikki lukemansa kirjat, ei koskaan lainaa.

”Ne ovat tavallaan minun elämäni, päiväkirjojani.”

Isän kirjastosta Valtaoja eteni Syväkankaan sivukirjastoon ja Kemin kaupunginkirjastoon. Sieltä kirjoja sai lainata vain kolme kerralla, mutta tutuksi tulleet kirjastonhoitajat katsoivat nuoren miehen lainausintoa läpi sormien.

Kun Valtaoja vuonna 1969 sitten astui junasta Turkuun opiskelemaan, hänelle avautui jälleen uusi maailma. Enää ei tarvinnut tilata vaivalla löydettyjä kirjoja kustantajalta New Yorkista, sillä Turussa niitä oli kirjakaupat pullollaan.

”Sen sijaan, että olisin lähtenyt iltaisin juhlimaan, merkkasin innolla katalogeista mitkä kirjat lukisin. Silloin vielä ajattelin, että kaiken sen ehdin lukea elämäni aikana.”

”Olen järjetön infonarkkari. Haluan ihmetellä, hämmästyä, katsella maailman tietoa ja kauneutta.”

Nyt hän on joutunut hyväksymään, ettei koskaan ehdi oppia japania tai perehtyä juridiikkaan.

Valtaoja ei pysty kuvittelemaan elämää ilman kirjoja eikä ymmärrä ihmisiä, jotka katsovat televisiota, kun voisivat lukea kirjaa.

”Miten ihminen oppii ajattelemaan, jos ei lue paljon? Minun on hyvin hankala ymmärtää, mistä silloin saa käyttövoimansa. Olen järjetön infonarkkari. Haluan ihmetellä, hämmästyä, katsella maailman tietoa ja kauneutta – mikään ei ole sen riemastuttavampaa. Se on ollut kantava voima”, hän sanoo.

Kerran, avioeron hetkellä, Valtaoja kertoo joutuneensa pariksi kuukaudeksi henkiseen lamaan, jossa hän ei saanut luetuksi yhtään kirjaa. Hänelle se tuntui suuremmalta vammautumiselta kuin jalan menettäminen.

Siksi Valtaoja muistaa yhä riemun siitä, kun sai viimein luettua yhden kirjan.

”Luin jonkin opaskirjan tyyliin viinituntemuksen alkeita idiooteille, ja se tuntui mahtavalta!”

Valtaojan mukaan uuden oppimisen ilo ylipäänsä on tehokkainta lääkettä murheisiin.

”Jos alkaa vain tuijottaa itseensä ja kaivaa omaa napaansa, jokainen masentunut tietää, ettei tilanne siitä parane. Minulla on koko maailma leikkikaverina ja piristäjänä.”

2019 08 12 tk mandatum esko valtaoja 0123 010 2048px

1980

Tieteellisen uran alku

Kun Esko Valtaoja oli lapsi, häntä kiinnosti ihan kaikki. Yksi asia vei kuitenkin voiton: Valtaojalle oli selvää jo varhain, että hän lähtee Turkuun opiskelemaan tähtitiedettä. Sen pidemmälle hän ei osannut kuitenkaan elämäänsä suunnitella.

”Minulla ei ole koskaan ollut kunnianhimoa. Sattuma toisensa jälkeen on johdatellut minua”, hän sanoo.

Kun Valtaoja alkoi lähestyä kolmeakymmentä, hän työskenteli assistenttina fysiikan laitoksella. Koska tähtitieteestä ei tuntunut saavan ammattia, Valtaoja pohti jo, pitäisikö hänen hakeutua toiselle alalle.

”Minulla ei ole koskaan ollut kunnianhimoa. Sattuma toisensa jälkeen on johdatellut minua.”

Kunnes Alabamasta syksyllä 1980 sitten saapui tarmokas uusi tähtitieteen professori Mauri Valtonen ja kutsui Valtaojan luokseen juttelemaan.

”Hän houkutteli minut pois harhateiltä tekemään väitöskirjaa.”

Valtaoja väitteli kvasaareista, voimakkaasti säteilevistä galakseista, joiden keskellä on musta aukko. Valtaoja sai eläkeviran, tutkijan paikan yliopistosta.

Professori Valtonen oli hoksannut, että Teknillisen korkeakoulun uudella teleskoopilla voi havaita, kuinka aine tippuu mustiin aukkoihin. Hän antoi projektin Valtaojan tehtäväksi. Vuoden verran Valtaoja ihmetteli, mitä tulosten ja mittausten kanssa pitäisi tehdä. Välillä ahdisti.

”Tuntui, että en minä osaa tätä”, hän sanoo.

Vuonna 1986 Valtaoja oli silloisen vaimonsa kanssa vierailulla Kööpenhaminan yliopistossa. Lokakuisena aamuna he kävelivät Knippelsbron sillan yli töihin, kun Valtaoja totesi, että hän taisi saada hyvän ajatuksen.

”Se oli hyvä ajatus. Ei mikään Nobel-tasoinen, mutta siitä syntyi kvasaarien tutkimusryhmä, joka toimii edelleen. Tiesin, miten alkaa organisoida työtä ja mitä pystymme tekemään paremmin kuin kukaan muu maailmassa.”

”En ole varma, onko se hyvä vai huono piirre, mutta en osaa olla ylpeä tekemisistäni. En osaa tuulettaa takakaarteessa.”

Pähkinänkuoressa: Valtaoja oivalsi, miten radioaalloilla päästään kiinni siihen, kuinka kaikki aine ei menekään mustaan aukkoon vaan ”lentää kuin kura kärrystä”. Hän kiersi ympäri maailmaa alan kokouksissa, loi kansainvälistä yhteistyötä ja kasvatti kotimaassa tutkimusryhmän kokoa. Projekti on ollut menestys.

”Tieteelliset lapseni, joiden väitöskirjat ohjasin, tekevät nyt maailmalla uraa erikoistutkijoina ja professoreina.”

Valtaoja itse jäi eläkkeelle 2015 ja luopui tutkimusryhmän johdosta, vaikka seuraakin sen työn hedelmiä tiiviisti.

”En ole varma, onko se hyvä vai huono piirre, mutta en osaa olla ylpeä tekemisistäni. Kun esimerkiksi kirja on valmis, vaimo pakottaa juomaan skumppalasit. Kun ne on juotu, olen jo unohtanut asian. En osaa tuulettaa takakaarteessa.”

Valtaojalle elämä on sattumusten summaa.

”Elämä on hauskempaa ilman käsikirjoitusta. Se on myös paljon helpompaa, kuin jos olisi asettanut kunnianhimoisia tavoitteita ja miettisi, onko saavuttanut ne.”

1999

Ensimmäinen kirja

Esko Valtaoja oli tulossa työmatkalta Kanarialta ja luki lentokoneessa Steven J. Dickin kirjaa The Biological Universe. Se käsitteli maan ulkopuolista elämää.

”Varmaankin minulla oli pieni punaviinipullo siinä edessäni, ja aloin miettiä, että olisi kiva, jos suomeksi olisi jokin vastaava kirja. Kun en osaa suunnitella elämää, täytyy tyytyä siihen, mitä alhaalta annetaan”, Valtaoja sanoo viitaten mahaansa.

Hänestä on aina tuntunut, ettei alitajunta ole päässä vaan mahassa.

”Minulla ei ollut koskaan pienintäkään aikomusta ryhtyä kirjailijaksi. Ajattelin vain, että tulipa tuotakin kokeiltua.”

Syntyi kirja Kotona maailmankaikkeudessa, joka voitti Tieto-Finlandian.

”Siitä urkeni taas aivan erilainen ura, jota en ollut suunnitellut tai osannut aavistaa millään tavalla. Kirjailijan, kansansivistäjän ja hauskuuttajan rooli”, Valtaoja sanoo.

Valtaoja oli kirjoittanut aiemmin vain runoja pöytälaatikkoon ja joskus rahapulassa Halleyn komeetasta sanomalehteen. Hädissään hän mietti kirjalle aloitusta, kun tekstiä sitten alkoikin tulla. Pian hän huomasi kirjoittaneensa 300-sivuisen kirjan.

”Minulla ei ollut koskaan pienintäkään aikomusta ryhtyä kirjailijaksi. Ajattelin vain, että tulipa tuotakin kokeiltua. Kun kirjaa sitten myytiin hyvin, palkinnon saamisesta puhumattakaan, siinä jotenkin lähti mopo käsistä.”

Nyt kirjoja on ilmestynyt jo yksitoista. Niiden mukana on tullut myös julkisuus.

”Ensimmäisen kerran, kun joku tuli nykäisemään hihasta, olin varma, että tämä erehtyi henkilöstä.”

Valtaojan mukaan huomio on ollut lähes poikkeuksetta positiivista: ihmiset ovat kiittäneet kirjoista, jotka ovat muuttaneet heidän ajatteluaan. Kehut ovat tehneet hyvää ihmiselle, joka ei omien sanojensa mukaan niin kauheasti pidä itsestään.

2019 08 12 tk mandatum esko valtaoja 0102 010 2048px

Kaikesta julkisuudesta ja vuosikymmenten kokemuksesta huolimatta Valtaoja kertoo olevansa yhä sairaalloisen ujo. Kauheimpia koettelemuksia ovat cocktailtilaisuudet.

”Vuodesta toiseen melkein kerran kuussa oli jokin tiedekokouskeikka. Kun se oli ohi, lysähdin hotellihuoneen sängylle, korkkasin matkaviskipullon ja ajattelin, että nyt se on ohi ja olen edelleen hengissä. Vähän samanlainen tunne tulee edelleen.”

Elämänkokemus ja ihmissuhteet ovat kuitenkin opettaneet sosiaalisemmaksi.

”Minulla on halu koittaa viihdyttää, valistaa, usuttaa ihmisiä ajattelemaan.”

”Nuorempana olin itsekeskeisempi ja sisäänpäin kääntynyt. Tieto maailmasta, ei vain kirjojen vaan myös ihmisten kautta, on toivottavasti auttanut minua elämään ihmisiksi.”

Valtaojan mukaan hän on aina ollut parempi rakastamaan maailmaa kuin itseään. Ja siinä riittää ihasteltavaa ja korjattavaa. Hän fanittaa nuorta ilmastoaktivistia Greta Thunbergia.

”Koetan omalta osaltani edustaa tätä täydellistä maailmankuvan muutosta ja muistuttaa, että meillä on tieteen ja teknologian keinot kaikkien ympäristöongelmien ratkaisemiseksi.”

Valtaoja ajattelee, että tiedon avulla on mahdollista tehdä maailmasta parempi.

”Kirjoittamisenkin taustalla on halu koittaa viihdyttää, valistaa, usuttaa ihmisiä ajattelemaan. Ei kaikilla ole aikaa, kykyä ja haluja uida kuin hetulavalas tiedon valtameressä, kuten minä teen.”

Valtaoja toivoo, että ihmiset erottaisivat tiedon ja luulon eron.

”Ehkä se on naiivia, mutta uskon, että olen pystynyt vähän muuttamaan maailmaa.”

Kuka?

Esko Valtaoja, 68

Mitä?

Valtaoja toimi avaruustähtitieteen professorina Turun yliopistossa. Hänet tunnetaan tieteen kansantajuistajana, jonka esikoisteos Kotona maailmankaikkeudessa (Ursa) palkittiin Tieto-Finlandialla. Valtaoja on palkittu myös tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla. Valtaojalta on tulossa syksyllä uusi kirja työnimellä Maailmankaikkeudesta (Ursa). Valtaoja on Ilmastolupaus-kampanjan takana olevan Myrskyvaroitus ry:n hallituksessa.

Häh?

Valtaoja ei lue lainkaan perinteistä kaunokirjallisuutta – lukuun ottamatta Stieg Larssonin Millenium-trilogiaa, jota hän parhaillaan lukee ruotsin kielen vahvistamiseksi.