25.09.2019
Teksti: Ilkka Pernu

Kuolenko minä? Viikko sitten vasempaan kämmenselkääni ilmestyi kova iso patti. Mikä se on? Kasvain? Apua, kuolenko minä?

Tuskin, mutta viattoman havainnon ja siitä tehdyn päätelmän välille mahtuva valtava ajatusloikka ei ole tavaton. Luulosairautena tunnettu hypokondria saa ihmisen pelkäämään omassa kehossaan esiintyviä oireita ja kuvittelemaan, että niiden takana on jokin vieläkin pahempi tauti, kuten syöpä, sydänsairaus tai jopa AIDS. Pieni oire alkaa näyttäytyä mörkönä.

”On normaalia olla huolissaan, jos huomaa elimistössään joitain sairauden merkkejä”, sanoo psykiatrian erikoislääkäri Jukka Kärkkäinen.

”Aina pitää tutkia, onko oireen takana jokin fyysinen sairaus.”

Hänen vastaanotolleen tulee toisinaan potilaita, jotka ovat erittäin huolestuneita myös fyysisistä oireista.

”Ihminen näyttää kättään ja sanoo, että siinä saattaa olla jotain. Pieni muutos ihossa voi suurentua mielessä valtavaksi.”

Tällöin ei kuitenkaan vielä kyse ole hypokondriasta, diagnoosiin tarvitaan näyttöä huomattavasti enemmän. Kärkkäisen mukaan on silti oikein hyvä käydä lääkärillä, kun jokin omassa terveydessä huolettaa.

”Aina pitää tutkia, onko oireen takana jokin fyysinen sairaus.”

Lääkärin tekee oman koulutuksen pohjalta päätöksen lisätutkimuksista. Jos potilaan oireet jatkuvat, usein asiaa syynätään tarkemmin. Normaalin prosessin mukaisesti sairauksia poissuljetaan. Jos lääkäri ei löydä oireille mitään syytä, mutta ihminen kokee silti jonkin olevan vialla, voi kyseessä olla hypokondria, arkikielessä luulosairaus.

”Oire on hänelle totta, vaikka tutkimukset osoittavat muuta. Oire on henkilön oma kokemus.”

Kärkkäisen mukaan asiaa ei kuitenkaan pidä ohittaa vähättelemällä, kutsumalla sitä luulosairaudeksi. Oireet ovat potilaalle psykosomaattisia, todellisia ja haitallisia.

”Asia pyörii mielessä ja alkaa haitata sosiaalisia suhteita.”

Katkaise huolestumisen kierre

Hypokondriaksi ei voi kutsua mitä tahansa kuviteltua oiretta, vaan sille on tarkat diagnostiset kriteerit (ICD-10 diganoosikoodi F45.2); henkilö on jatkuvasti peloissaan ja ahdistunut oireistaan, ja tämä saattaa johtaa masennukseen. Se taas nostaa itsemurhan riskiä.

”Psyykkinen häiriö on kuormittava tekijä. Se on riski fyysiselle terveydelle.”

Vaikka vain murto-osalla hypokondria täyttää psykiatrisen häiriön tunnusmerkit, sen piirteet ovat väestössä varsin yleisiä. Sairauden pelkoon myös liittyy usein muita psyykkisiä oireita.

”Ahdistuneisuus ja huolestuneisuus ovat voimakkaita. Ajatukset alkavat päivittäin kiertyä oman pelon ympärille. Ihminen on aivan vakuuttunut, että hän on sairas.”

Kun tällainen henkilö tulee Kärkkäisen vastaanotolle, hän on yleensä käynyt aiemmin monissa lääketieteellisissä tutkimuksissa. Usein psykiatrinen lääkäri on viimeinen pysäkki. Hypokondriasta kärsivät henkilöt käyttävät runsaasti terveyskeskuspalveluita ja saattavat käyttää paljonkin rahaa yksityislääkäreiden vastaanotoilla. Itsepäiset pelot saattavat koetella lääkärin ja potilaan välistä suhdetta, kun peloista kärsivä vaatii yhä uusia tutkimuksia syövän tai muun sairauden poissulkemiseksi. Hypokondriassa henkilö voi itsekin osin tietää, että hän ei ehkä sairasta vakavaa tautia, mutta ei silti kykene hallitsemaan jatkuvia pelkojaan. Kärkkäinen ei ala kierrellä.

”Kerron suoraan, että kyseessä on psyykkinen häiriö. Silloin kun yritän saada potilaan ymmärtämään asian, voin käyttää hypokondria-sanaa tai puhua sairauden pelosta.”

Luulosairaudesta Kärkkäinen ei kuitenkaan puhu. Se vähättelee potilaan sairautta ja voi pahimmillaan estää hoidon vastaanottamista. Hypokondriaan kun on hoitokeinoja. Tärkeintä on katkaista huolestumisen kierre.

”Psyykkinen häiriö on kuormittava tekijä. Se on riski fyysiselle terveydelle. Sairastumisten riski kasvaa, jos ihminen on masentunut ja ahdistunut.”

Hoitoa helpottaa se, että hypokondriasta kärsivä henkilö hakeutuu lähes aina lääkäriin. Oireet voivat mennä itsestään ohi, mutta joskus vakavan sairauden pelko säilyy kuukausia tai vuosia. Perusteellisetkin lääketieteelliset tutkimukset rauhoittavat hypokondriasta kärsivää henkilöä vain hetkeksi.

Kaksi eri hoitokeinoa

Hypokondriaan on kaksi päähoitomuotoa: lääkehoito ja psykoterapia. Hoitavina lääkkeinä käytetään samoja kuin masennukseen ja ahdistukseen. Hypokondrisia pelkoja voi esiintyä oireena myös monissa muissa psykiatrisissa sairauksissa, kuten vakava-asteisissa masennustiloissa. Kärkkäisen mukaan lääkehoidon vaikutukset nähdään nopeasti, usein parissa viikossa. Psykoterapiassa vaikutusten tulevat esille hitaammin, vasta kuukausien päästä.

Tavallisimmat hypokondriassa käytetyt psykoterapiat ovat kognitiivinen psykoterapia, pelkoja herättäville teemoille altistava käyttäytymisterapia tai psykoanalyyttinen terapia. Jotkut hypokondriasta kärsivät henkilöt hyötyvät masennustilojen tai pakko-oireisen häiriön hoidossa käytetyistä serotoninergisistä masennuslääkkeistä.

Kärkkäinen kertoo vastaanotolla kaikki hoitovaihtoehdot, mutta vastuu hoidon toteuttamisesta on aina potilaalla.

”Potilas valitsee, minkä hoidon hän vastaanottaa. Suosittelen psyykenlääkettä yleensä, jos tila on pitkittynyt ja häiritsee toimintakykyä. Motivointi lääkitykseen on tärkeää. Erityisesti psykoterapiaan potilaalla pitää olla vahva oma motivaatio ja kiinnostus.”

Ennen luettiin lääkärikirjoja, nyt googlataan

Nykyään on normaalia, että löydettyään itsestään mystisen oireen ihminen ei ensimmäisenä mene lääkäriin vaan Googleen. Netistä löytyy sivukaupalla lisätietoa mahdollisten vakavien sairauksien oireista. Jokaiseen näppylään on löydettävissä hurjaakin hurjempi diagnoosi. Tieto – varsinkin väärä tieto – lisää tuskaa ja ahdistusta, sanoo Jukka Kärkkäinen.

”Voisin ajatella, että oireilulle alttiilla henkilöllä se on kasvattanut riskiä sairastua, kun tietoa on niin helpolla saatavissa. Aiemmin luettiin lääkärikirjoja, ja nyt googlaamalla oire saa erilaista viitettä. Pidän yhtenä riskinä sitä, että maailmassa liikkuu kaikenlaista mielipidettä. Ilmiö voi ruokkia hypokondriaa.”

Kärkkäisen mukaan hypokondrian määrä ei kutenkaan ole tutkimusten mukaan väestössä lisääntynyt internetin aikakaudella. Mielenterveyden häiriöissä, esimerkiksi masennussairauksissa, on jossain määrin nousua. Se ei välttämättä tarkoita, että ihmiset olisivat aiempaa sairaampia.

”Näyttää myös siltä, että häiriöt ovat lisääntyneet, koska ihmiset hakeutuvat aiempaa useammin hoitoon. Sairauden stigma on vähentynyt. Ja nykyään on enemmän palveluita kuin aiemmin.”

Netistä löytyy sivukaupalla lisätietoa mahdollisten vakavien sairauksien oireista. Jokaiseen näppylään on löydettävissä hurjaakin hurjempi diagnoosi.

Se, mikä hypokondrian käynnistää, ei ole täysin selvillä. Laukaisevana tekijänä voi olla aiemmin sairastettu vakava sairaus, jonkun läheisen kuolema sairauteen tai oman vanhemman kuolema kyseiseen sairauteen samassa iässä.

Yleisesti ottaen hypokondria on yleisintä jonkin elämänmuutoksen yhteydessä. Sen voi laukaista parisuhdekriisi, ero tai vaikkapa ongelmat työpaikalla.

Yllättäen myös positiiviset muutokset elämässä voivat laukaista oireet.

”Jos vaikkapa työpaikka vaihtuu. Näissä tilanteissa potilas tulee vastaanotolle ja kertoo, että hänellä on masennusoireita mutta ei ymmärrä miksi hän on masentunut, kun kaikki on hyvin.”

Usein asiaan liittyy käsittelemättömiä tunteita. Jos hyvä ystävä on kuollut syöpään, hypokondria voi olla luonteeltaan osin pyrkimystä hallita omaa kuolemanpelkoa. Joillakin hypokondristen pelkojen taustalla voi olla erilaisia työstämättömiä syyllisyyden tunteita vanhempiaan tai muita itselleen tärkeitä ihmisiä kohtaan.

Patti kädessäni ei ole laskenut viikon jälkeen. Parasta kai olisi käydä näyttämässä sitä lääkärillä. Yhtä asiaa ei kuitenkaan kannata tehdä: pelätä pahinta.