23.10.2019
Teksti: Anna Väre

Sepelvaltimotauti on yksi suomalaisten yleisimmistä kansantaudeista. Se tarkoittaa, että sydämen pinnalla kulkevat ja sydämen hapensaannista vastaavat valtimot ahtautuvat siten, että verenkierto sydämeen häiriintyy. Monelle ensioireet tulevat yllätyksenä, esimerkiksi rintakipuina.

Sepelvaltimotautia hoidetaan ensisijaisesti lääkkeillä ja elämäntavoilla, mutta vakavammissa tapauksissa tarvitaan lisäksi jykevämpiä toimenpiteitä.

”Toipuminen vaatii mittavia elämäntapamuutoksia, joista potilaan on kannettava vastuu itse.

”Näistä potilaista 90 prosenttia hoidetaan pallolaajennuksella. Heistä 10 prosentilla ahtaumia on kuitenkin niin paljon tai sellaisissa paikoissa, ettei pallolaajennus ole mahdollinen. Tällöin päädytään rintalastan kautta tehtävään ohitusleikkaukseen, jossa ahtautuneet kohdat ohitetaan muualta siirrettävällä valtimolla tai laskimolla, kertoo Sydänliiton ylilääkäri Anna-Mari Hekkala.

Avokirurgiassa tehtävä ohitusleikkaus helpottaa sepelvaltimotaudin oireita ja usein myös parantaa potilaan ennustetta, muttei pysäytä valtimoiden kovettumista. Leikkaus onkin vasta ensimmäinen askel pitkässä hoitoketjussa.

Vaikka sepelvaltimotaudin lääkitys ja hoitomenetelmät ovat viimeisen 30 vuoden aikana kehittyneet merkittävästi, ei jälkihoidossa ole saavutettu Hekkalan mukaan vastaavia tuloksia.

”Moni ajattelee, että leikkaus ratkaisee ongelmat, mutta niin ei valitettavasti ole. Toipuminen vaatii usein varsin mittavia elämäntapamuutoksia, joista potilaan on kannettava vastuu itse.”

Hyvästi tupakka ja laiskat päivät

Toipumista tukeviin elämäntapamuutoksiin kuuluvat muun muassa kolesterolin ja verenpaineen kuriin saaminen, tupakoimattomuus ja säännöllinen kuntoliikunta. Sydäntä rasittavaa kilpaurheilua potilaille ei kuitenkaan suositella.

Hekkalan mukaan elämäntapamuutoksiin ja oikeaan lääkitykseen sitoutuminen on potilaille yllättävän vaikeaa, vaikka kyse on vakavasta asiasta. Noin puolet potilaista jatkavat tupakointia haitoista huolimatta, ja usein myös liikunnan harrastaminen lopahtaa alkupuristuksen jälkeen.

”Fyysiseen ja henkiseen palautumiseen tarvittava aika vaihtelee viikoista vuoteen.”

”Ohitusleikkauksessa ollut kotiutuu sairaalasta noin viikon kuntoutusjakson jälkeen jälkitarkastuksen kautta. Rintalastan luutuminen kestää noin kolme kuukautta, mutta kokonaisuudessaan prosessi on paljon monisyisempi. Toipuminen ei koske vaan sydäntä, vaan myös keuhkoja, lihaksia ja mieltä. Fyysiseen ja henkiseen palautumiseen tarvittava aika vaihtelee viikoista vuoteen.”

Leikkauksen aikana potilas kytketään sydänkeuhkokoneeseen, jolla varmistetaan kehon ja aivojen verenkierto. Kokemus on monelle pysäyttävä, ja elämän rajallisuuden kohtaaminen voi aiheuttaa jälkeenpäin melankoliaa ja masennusta.

Myös puolisoa tilanne usein järkyttää. Puoliso voi jopa alkaa vältellä kumppaninsa koskettamista, ettei aiheuttaisi vaaraa tämän sydämelle. Hekkalan mukaan siihen ei ole kuitenkaan mitään syytä. Läheisyyden välttämisen sijaan hän toivoo, että potilas saisi mahdollisimman paljon tukea kumppaniltaan.

”Potilaalle onkin suositeltavaa ottaa puoliso mukaan lääkärin tai terveydenhoitajan vastaanotolle, jotta myös hän saa tukea tilanteen kohtaamiseen.”

Vertaistuki antaa eniten voimaa

Myös sairauden vaatimaan lääkitykseen potilaat sitoutuvat Hekkalan mukaan vaihtelevasti.

”Kun ihminen herää aamulla selkä kipeänä, hän reagoi ottamalla särkylääkettä. Korkea kolesteroli tai verenpaine eivät kuitenkaan tunnu tai näy ulospäin, ja siksi ehkäisevään hoitoon on vaikeampi sitoutua. Silti sepelvaltimopotilaat ovat niin selkeää sydänsairauksien riskiryhmää, että esimerkiksi kolesterolilääkityksen aiheuttamista haittavaikutuksista tulisi aina keskustella lääkärin kanssa sen sijaan, että jättää salaa lääkkeet ottamatta.”

Hekkala työskenteli aiemmin vuosia Haartmanin sairaalan yleiskardiologina. Työssään hän kertoi nähneensä vain yhden pätkän pitkästä hoitoketjusta, kun taas Sydänliiton asiantuntijana hän kokee pääsevänsä vaikuttamaan koko ketjuun ja potilaiden toipumiseen laajemmassa mittakaavassa.

Vertaistuki auttaa tulosten mukaan parhaiten potilaan toipumista.

Perheen tuen lisäksi tarvitaan vertaistukea, joka tulosten mukaan tukee parhaiten potilaan toipumista. Tähän tarpeeseen Sydänliitto tarjoaa esimerkiksi Tulppa-sydänkuntoutusta. 14 sairaanhoitopiirissä ympäri Suomen tarjolla olevaan kuntoutukseen kuuluu muun muassa terveydenhoitajan, fysioterapeutin ja vertausohjaajan vetämää vertaistukitoimintaa, jossa potilaat saavat tietoa ja tukea sairautensa kanssa elämiseen.

”Vertaistuki on koettu elämäntapamuutoksissa todella toimivaksi. Monet saavat selviytymiseensä eniten voimaa saman läpikäyneiltä. Ajatuksemme on, ettei kaikkea kannata yrittää muuttaa kerralla.

Alkuun voimavarat kannattaa mieluummin keskittää yhden ongelman nujertamiseen, kuten tupakoinnin lopettamiseen.”

Hekkalan mukaan sairaalasta kotiutettu potilas tulisi aina ohjata jatkohoitoon ja vertaistuen piiriin. Aina näin ei kuitenkaan tapahdu: esimerkiksi pääkaupunkiseudulta Tulppa-kuntoutus puuttuu tällä hetkellä kokonaan. Yhtenä Hekkalan tavoitteena onkin järjestää kuntoutusta myös verkossa, jotta jatkossa mahdollisimman monet ohitusleikkauksesta toipuvat pääsisivät sen piiriin.