22.10.2019
Teksti: Noora Lintukangas

Leposyke laukkaa pilvissä, kädet hikoavat, hermostuttaa. Keskittyminen on vaikeaa, nukahtaminen lähes mahdotonta ja kun hetkittäisen unen keskeltä sattuu heräämään, saa unta taas odotella pitkään.

Vaikka stressin syyt olisivat mentaalisia, ovat stressituntemukset useimmiten fyysisiä. Stressi vaikuttaa suoraan hyvinvointiimme: se edesauttaa monen somaattisen sairauden kehittymistä ja pahentaa useiden sairauksien oireita.

Stressioireista puhutaan paljon ja suurin osa aikuisista kokee ajoittaista stressiä. Stressi kuuluu elämään, eikä kaikki stressi ole pahasta, mutta monen on vaikea tunnistaa hyvän ja huonon stressin ero. Miksi niin moni sairastuu stressiperäisesti?

Pienten stressien summa

”Stressin vaikutus omaan vointiin on monelle itsestäänselvyys, mutta rauhallisempaa elämää ei ole helppo toteuttaa”, sanoo lääkäri ja psykoterapeutti Anastasia Kozlovski.

Kozlovskin vastaanotolla pääkaupunkiseudulla käy paljon stressistä kärsiviä, ruuhkavuosia eläviä asiakkaita. Myös Kozlovski pyörittää yksityiselämässään lapsiperheen arkea ja kokee stressiä siinä missä muutkin.

Kun joudumme mukavuusalueemme ulkopuolelle, hyvässä tai pahassa, meitä alkaa jännittää. Jos tunne oman elämän hallinnasta karkaa käsistä, saatamme kokea liian suurta stressiä.

Useat yhtäaikaiset stressitekijät kasvattavat stressin kokonaiskuormaa.

Stressi on vuosien saatossa ollut lukemattomien tutkimusten kohteena. Ammattikirjallisuus palaa edelleen psykiatrien Thomas Holmesin ja Richard Rahen vuonna 1967 julkaisemaan tutkimukseen stressin kasautuvista vaikutuksista.

Holmesin ja Rahen The Social Readjustment Rating Scale (SRRS) kertoo, miten useat yhtäaikaiset stressitekijät kuormittavat ja kasvattavat stressin kokonaiskuormaa.

Tästä on kyse myös monen ruuhkavuosia elävän elämässä: yksittäisten, sinällään pienten stressitekijöiden summa voi kasvaa isoksi. Jos parisuhteessa on erimielisyyksiä, kuljetusaikataulu lasten harrastuksiin on hieman liian ahdas, työpaikan vieressä jyllää katupora ja päälle painavat koivuallergia, vähäiset yöunet, heikko rahatilanne, isoäidin sairastuminen sekä epäterveellinen ruokavalio, voi kokonaiskuorma olla sietämätön.

”Jotkut ovat tottuneet sopeutumaan huonoihin oloihin ja näkevät sen positiivisena uhrautumisena. Mutta omaa hyvinvointiaan ei voi uhrata loputtomiin”, Kozlovski sanoo.

Myös elämän positiiviset asiat voivat olla stressaavia.

Toisaalta työ voi olla niin merkityksellistä ja innostavaa, että siitä on vaikea irrottautua. Myös elämän positiiviset asiat voivat olla stressaavia.

Holmesin ja Rahen luoma taulukko listaa 43 arkista stressitekijää, joiden yhteenlaskettu kuorma saattaa muuttua vaaralliseksi. Monen ison kriisin lisäksi listalta löytyvät esimerkiksi naimisiinmeno, lapsen syntymä, isot juhlat, loma, työnkuvan muutos, ison lainan tai toivotun opiskelupaikan vastaanottaminen, valkoiset valheet, kuukautiset tai parkkisakon saaminen.

Stressin kääntöpuoli

Vaikka stressi sairastuttaa, ei täysi stressittömyyskään ole terveellistä. Liian suojaisa elämä voi ajaa apatiaan ja depressioon. Jos elämässä ei ole lainkaan kipinää, siinä ei ole myöskään elinvoimaa.

Stressittömän elämästä puuttuvat omannäköiset arvot ja merkityksellisyys.

”Sekin stressaa, jos elämässä ei ole ollenkaan stressiä. Turvan tarve ja elämän ennakoitavuus voivat toki olla kohdallaan, mutta samalla elämästä puuttuvat omannäköiset arvot ja merkityksellisyys”, Kozlovski sanoo.

Psykologian tohtori Kelly McGonigal kirjoittaa kirjassaan The Upside of Stress, että stressaantuneen elämässä jokin tärkeä arvo on uhattuna. Kun stressiä tarkastelee juuri tarpeiden ja arvojen kautta, se näyttäytyy eri valossa.

”Tämä haastattelu esimerkiksi stressaa minua, mutta kun käännän asian toisin päin, saan stressistä energiaa. Olisi nimittäin kummallista, jos en stressaisi, sillä olemme tekemisissä minulle merkityksellisten asioiden kanssa,” Kozlovski havainnollistaa.

Tällaista positiivista stressiä nimitetään eustressiksi, ja se on välttämätöntä ihmisen henkiselle kasvulle, kehitykselle, elämässä selviämiselle ja hyvinvoinnille.

”Kysymys kuuluukin, kuinka huonoa stressiä voi kääntää positiiviseksi.”

McGonigal painottaa, että uskomukset ovat itseään toteuttava ennuste, mikä näkyy myös aivokuvissa: jos uskot jonkin asian olevan sinulle vahingollinen, se myös on. Sama koskee myönteisiä asioita.

”Kysymys kuuluukin, kuinka huonoa stressiä voi kääntää positiiviseksi. Tätä voi jokainen tutkia omassa elämässään”, Kozlovski kannustaa.

Tunnista oireet ajoissa

Pitkäkestoinen yli- tai alikuormittuminen voi aiheuttaa pysyviä fyysisiä muutoksia aivoihimme, mutta se vaatii vuosien altistumista kuormitukselle. Toisaalta pystymme palautumaan voimakkaastakin stressistä, eikä toipuminen ole koskaan liian myöhäistä.

Koska omaa tilaa saattaa olla vaikea itse tunnistaa, Kozlovski kehottaa kuuntelemaan lähipiiriä.

”Jos ystävät huomauttelevat, ettet pidä yhteyttä ja stressaannut siitä, tai jos perheenjäsenet sanovat, ettet ole enää läsnä, kannattaa miettiä toteutuuko oma arvomaailma elämässä.”

Apua kannattaa hakea viimeistään silloin, kun ei enää nauti asioista joista aiemmin nautti, huomaa suorittavansa elämää, heräilee öisin murehtimaan, kärsii uni- ja keskittymisvaikeuksista ja unohtelee kesken kaiken mitä oli tekemässä tai etsimässä. On hälyttävää, jos elämästä katoaa ilo ja arki kulkee autopilotilla.

Apua kannattaa hakea viimeistään silloin, kun ei enää nauti asioista joista aiemmin nautti.

Koska ylikuormittumisen syitä on monia, on toipumiseenkin monta tietä. Ensiapua saattaa löytyä kirjakaupan self help -hyllyltä, mindfullnessista, meditaatiosta tai terapiasta.

”Palautuminen ei välttämättä ole vain lepoa. Kannattaa tehdä jotain sellaista, mikä tuntuu kehossa voimaannuttavalta. On äärimmäisen tärkeää pysähtyä kuulostelemaan, miltä asiat tuntuvat. Aina se ei ole mukavaa tai helppoa, sillä se vaatii myös itsensä sietämistä ja hyväksymistä.”

Palautumisen opettelussa on kyse pitkän tähtäimen harjoittelusta. Ensimmäinen askel on joka tapauksessa sen tunnustaminen, että haluaa pitää itsestään parempaa huolta.

”Jotakin kautta on tultava oivallus siitä, että itsestä on pakko huolehtia. Moni ajattelee sen olevan itsekästä, mutta kyllä oma hyvinvointi on ensisijaista”, Kozlovski sanoo. Ennen kuin pystyy huolehtimaan muista, on huolehdittava itsestään.

Apua on mahdollista saada myös ammattilaiselta. Psykoterapeutin vastaanotolle hakeutuminen voi olla stressaantuneelle iso kynnys, mutta vastaanotolle tullessaan moni huomaa, että toisessa tuolissa istuu ihan tavallinen ihminen, jonka kanssa voi jutella arkipäiväisistä asioista. Kozlovski tietää myös, että mitä aiemmassa vaiheessa apua hakee, sitä lyhyemmällä hoitojaksolla selviää.

”Jo muutamasta käyntikerrasta voi olla suurta hyötyä. Moni onkin sanonut olevansa harmissaan siitä, ettei ole tajunnut tulla vastaanotolle aiemmin.”