16.01.2020
Teksti: Anne Salomäki

Kassit on viikattu täyteen vaatteita, serkun vanha mikro on pakattu laatikkoon ja valmistujaislahjaksi saadut lakanat odottavat paketissa ensimmäistä käyttökertaa nuoren omassa kodissa. Kun kuopus sulkee lapsuudenkodin perässään ja kantaa kamppeet uuteen tukikohtaansa, vanhemmat saattavat ensimmäistä kertaa pitkään aikaan katsoa toisiaan syvälle silmiin.

Pesän tyhjentyminen on tilanteena uusi mutta myös paluu juurille: vanhemmat ovat taas kaksin, kuten yleensä suhteen alussakin. Väestöliiton Terapiapalveluiden EMDR-, seksuaali- ja psykoterapeutti Milja Ilkka sanoo, että tilanne on mahdollisuus niin kriisille kuin uusille tuulillekin.

Pesän tyhjentyminen on tilanteena uusi mutta myös paluu juurille: vanhemmat ovat taas kaksin, kuten yleensä suhteen alussakin. ”Jos kiintymyssuhde on turvallinen, vanhempi lähettää lapsensa luottavaisesti maailmalle ja uskoo, että jälkikasvu pärjää.”

”Yksi vanhempi voi surra kovastikin sitä, että lapset lähtevät. Toiselle kokemus saattaa olla vapauttava ja siitä voi jopa nauttia. Kumpaakaan ei saa syyllistää”, hän painottaa.

Naistenlehdissä äitejä neuvotaan tyhjän pesän syndroomasta selviämiseen. Ilkan mielestä tämä voi aiheuttaa omantunnontuskia niissä naisissa, joille lasten lähtö ei ole erityisen kova paikka ja jotka odottavat uutta elämänvaihetta innolla. Niin ikään isien kokemusmaailma jää aiheesta keskusteltaessa helposti paitsioon.

Ilkka tosin korostaa, että kyse ei ole niinkään sukupuolijaottelusta vaan siitä, millainen tapa yksilöllä on toimia kiintymyssuhteessa.

”Puhutaan turva- ja turvattomuusnäkökulmasta. Jos kiintymyssuhde on turvallinen, vanhempi lähettää lapsensa luottavaisesti maailmalle ja uskoo, että jälkikasvu pärjää.”

Yksi haluaa teatteriin, toinen kylpee kaipuussa

Jonkinlaisia tilastollisia todennäköisyyksiä sukupuolten välillä kuitenkin on. Ilkka kertoo, että kansainvälisten tutkimusten perusteella näyttää siltä, että isien on keskimäärin helpompaa käsitellä lasten kotoa lähteminen kuin äitien. Hän arvioi tämän johtuvan siitä, että kiintymyssuhteet ovat usein – eivät aina – hieman erilaiset isän ja lapsen kuin äidin ja lapsen välillä. Äiti kantaa lasta kehossaan, imettää ja hoivaa, kun taas isän kanssa seikkaillaan.

Kansainvälisten tutkimusten perusteella isien on keskimäärin helpompaa käsitellä lasten kotoa lähteminen kuin äitien. Miesten keinot suhtautua uuteen tilanteeseen ovat usein konkreettisempia kuin naisilla.

”Mikään mustavalkoinen kysymys tämä ei ole”, Ilkka muistuttaa. ”Totta kai perheessä roolit voivat olla myös aivan päinvastaiset.”

Merkitystä on myös sillä, miten on tottunut elämänsä varrella käsittelemään luopumista ja surua sekä sopeutumaan muutoksiin. Toista voi harmittaa hurjastikin, jos puoliso ei ymmärrä luopumisen tuskaa vaan pukee kaksin jäämisen mahdollisuudeksi tehdä asioita yhdessä, käydä teatterissa ja matkustella.

”Se voi olla äärimmäisen loukkaavaa toiselle, jos tuntuu, että hänen surunsa ohitetaan. Toinen ei kuitenkaan tee sitä tahallaan tai pahalla. Se voi olla hänen mielestään aivan loogista ajattelua.”

Yksinkertaistetusti voi sanoa, että hoivaavalle äidille hoivattavan lähtö saattaa olla kovempi paikka kuin seikkailuihin ja itsenäistymiseen kannustaneelle isälle. Ilkka arvioi myös, että miesten keinot suhtautua uuteen tilanteeseen ovat usein konkreettisempia kuin naisilla.

”Joillekin isille voi siis olla luontevampaa osoittaa välittämistä tekemällä ja tukemalla. Tähän käy klassinen esimerkki siitä, että kun vaimo tulee raskaaksi, mies menee ostamaan farmariauton.”

Onko tehtävä nyt täytetty?

Lasten lähdön tuoma tila, aika ja hiljaisuus voivat kirvoittaa parisuhteen jopa kriisiin. Ilkka on tavannut vastaanotollaan pareja, joille kaksin jääminen on ollut vakavan mietinnän paikka. Hän kuvailee lasten olevan joissakin tapauksissa liima, joka pitää puolisoita yhdessä. Kun lapset pärjäävät omillaan, pariskunnan välit rakoilevat.

Lasten lähdön tuoma tila, aika ja hiljaisuus voivat kirvoittaa parisuhteen jopa kriisiin. ”Jos parisuhde on ollut jo hetken unohduksissa, yhteisten tulevaisuuden pohtiminen vaatii enemmän töitä.”

”Silloin on hyvä miettiä yhdessä, miten kumpikin näkee tulevaisuuden ja onko uudelleen tutustumiselle mahdollisuuksia”, Ilkka opastaa. ”Joskus päädytään eroon, kun parisuhteen tehtävä on ikään kuin täytetty.”

Ilkan mukaan lasten lähtö tuo pariskuntia myös hänen vastaanotolleen. Usein aloitteen on tehnyt nainen, eivätkä miehet yleensä tule yksin puimaan asiaa pariterapeutin pakeille.

Puimista voi syntyä esimerkiksi siitä, miten ja mihin vapaa-aikaa aletaan käyttää. Paljonko annetaan aikaa parisuhteelle? Aletaanko tehdä enemmän töitä ja harrastaa? Erikseen vai yhdessä? Miten ja kuinka paljon autetaan ja esimerkiksi taloudellisesti tuetaan itsenäistyviä lapsia?

Parhaat mahdollisuudet löytää yhteisymmärrys on Ilkan mielestä niillä, jotka ovat muistaneet ylläpitää parisuhdetta myös lasten kasvun ajan.

”Jos on jo hetki eletty niin, että parisuhde on ollut unohduksissa, yhteisten tulevaisuuden pohtiminen vaatii enemmän töitä.”

Ilo irti uudesta elämänvaiheesta

Yksi ero lasten lähdössä joka tapauksessa tapahtuu. Ilkka huomauttaa, että lapsen ja vanhemman suhteen kuuluukin päättyä eroon.

”Jokaisen lapsen on tarkoitus muuttaa pois kotoa ja itsenäistyä. Se on osa jatkuvuutta, eikä se tarkoita sitä, etteikö voitaisi olla hyvissä väleissä ja tiiviissä yhteydessä.”

Lapsen ja vanhemman suhteen kuuluukin päättyä eroon. Kriisiytymisen sijaan elämänmuutoksen voi täyttää mahdollisuuksilla.

Vääjäämättömään kannattaakin Ilkan mielestä valmistautua ennalta. Hän neuvoo pareja puhumaan jo etukäteen siitä, millaisia odotuksia kummallakin on uudelle elämänvaiheelle. Kriisiytymisen sijaan elämänmuutoksen voi täyttää mahdollisuuksilla.

Monilla nykypäivän viisikymppisillä riittää vaihtoehtoja.

”Voi olla, että lasten poismuutto tuo tilaisuuden toteuttaa haave, jota ei ole aiemmin pystytty toteuttamaan. On eri asia repäistä vaikka viisihenkinen perhe Espanjaan asumaan ja järjestää lasten koulut kuin tehdä irtiotto kaksin”, Ilkka toteaa.

Jos haaveet ovat yhteisiä, parisuhde voi ottaa kaksin jäämisestä uutta tuulta siipiensä alle. Tämä kuitenkin edellyttää yhteistä keskustelua ja toisen mahdollisten pelkojen huomioimista.

”Muutos on kaikkein vaikein asia, koska sen seurauksia ei voi tietää. Niitä voi vain kuvitella. Siksi on luontaista kuvitella myös negatiiviset asiat.”

Sanoita tunteesi

Ilkka neuvoo valmistautumaan ikävään luomalla mekanismeja, joilla tilanteesta selviää. Pariskunnan kannattaakin pohtia käytännön kikkoja yhdessä.

Jos toiselle iskee suurempi suru kuin toiselle, hoputtamaan ei pidä ryhtyä. Omaa surua ei tule myöskään purkaa kiukkuna kumppaniin. Ilkka sanoo, että aikuiset ihmiset ovat aina itse vastuussa omien tunteidensa sanoittamisesta ja omista reaktioistaan. Jos esimerkiksi lapsen tulevaisuus huolestuttaa, vanhemmat voivat puida huolenaiheita yhdessä ja pohtia, onko niille todellista syytä.

”Kyse on sensitiivisyydestä toisen tunteelle. Jos toinen hehkuttaa vapautta ja toinen suree syvästi, voi tuntua, että oma prosessi jää toisen jalkoihin. Kumpikin tunne on aivan ok, mutta toisen tunne täytyy ottaa huomioon ja hyväksyä.”

”Kyse on sensitiivisyydestä toisen tunteelle. Toisen tunne täytyy ottaa huomioon ja hyväksyä.” Vanhemman on tärkeää viestiä lapselle luottamusta siihen, että lapsi pärjää.

Siksi sen, joka nauttii olostaan lasten aikuistuttua, ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa – ei isän eikä äidin, vaikka monesta tuutista hoettaisiinkin, kuinka naisen tehtävä on omistautua äitiydelle. Päinvastoin: Ilkan mielestä on suorastaan mahtavaa, jos uudesta elämänvaiheesta osaa innostua.

Jos suru pitää liikaa otteessaan ja jättää vanhemman roikkumaan kotoa lähteneeseen lapseen, käytös viestii turvattomasta kiintymyssuhteesta. Ilkka korostaa, että vastaavaa esiintyy niin mies- kuin naispareilla, eli jaottelua ei voi yksinkertaistaa sukupuolittuneeksi.

Surusta syntynyttä taakkaa ei voi kuitenkaan antaa lapsen kannettavaksi. Ilkan mukaan vanhemman on hirveän tärkeää viestiä lapselle luottamusta siihen, että lapsi pärjää. Pärjääminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö lapsi voisi tarvita tukea tai että tukea ei saisi antaa.

”Tuen tarve ei ole huono asia. Aikuisuuteen kuuluu osata pyytää apua silloin kuin sitä tarvitsee.”