24.11.2019
Teksti: Laura Pörsti

Kun Docrates-syöpäsairaalan johtava ylilääkäri Tom Wiklund 1980-luvulla aloitti syöpälääkärinä, rintasyöpää sairastaneilta naisilta leikattiin usein koko rinta pois. Sen lisäksi tyhjennettiin kainalon imusolmukkeet ja poistettiin ehkä myös rintalihas. Luiden päälle jäi vain ihoa.

”Nykyään tehtävät leikkaukset eivät niin invalidisoivia. Tällä on iso vaikutus elämänlaatuun.”

”Uskottiin, että mitä radikaalimpi leikkaus, sen parempi tulos, mutta ei se mennyt niin. Syöpä kyllä parani, mutta elämänlaatu oli loppuelämän huono. Poistoista aiheutui yläraajan turvotusta ja kipuja”, Wiklund sanoo.

Kolmessakymmenessä vuodessa paljon on muuttunut. Nykyään rintasyöpä on sairaus, joka voidaan useimmiten parantaa kokonaan, ja silloinkin kun se ei onnistu, voi sairastunut elää hyvän elämän. Syitä on kaksi: Naiset tutkivat rintojaan entistä aktiivisemmin ja seulonnoista on tullut arkea, joten syövät huomataan entistä aiemmin. Lisäksi erityisesti leikkausta seuraavat lääkehoidot ovat kehittyneet.

”Nykyään tehdään pienempiä leikkauksia, jotka ovat yhtä tehokkaita kuin radikaalimmat mutta eivät niin invalidisoivia. Tällä on iso vaikutus elämänlaatuun”, Wiklund selittää.

Se on hyvä, koska rintasyöpä on suomalaisnaisten ylivoimaisesti yleisin syöpä. Siihen sairastuu noin 5 000 ihmistä vuodessa.

Joskus kannattaa hoitaa varalta

Kun puhutaan rintasyövästä, on syytä erottaa paikallinen rintasyöpä ja levinnyt rintasyöpä. Ensimmäisestä voi parantua ja toisesta ei, mutta silti noin 90 prosenttia kaikista sairastuneista on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.

Paikallinen rintasyöpä esiintyy nimensä mukaisesti vain pienellä alueella, rinnassa ja kenties sen puoleisessa kainalossa. Se voidaan hoitaa leikkauksella ja sitä seuraavalla lääkityksellä – usein lopullisesti.

”Tämä tyyppi on ylivoimaisella enemmistöllä rintasyöpädiagnoosin saaneista”, Wiklund muistuttaa.

Paikallisen rintasyövän ennustetta on Wiklundin mukaan parantanut liitännäislääkehoidon käyttöönotto noin 30 vuotta sitten. Se tarkoittaa sitä, että hormonihoitoja, sytostaatteja tai vasta-ainehoitoja annetaan leikkauksen jälkeen potilaille ikään kuin varalta: ajatuksena on, että ne tappavat mahdolliset näkymättömät etäpesäkkeet.

Aluksi tällaiselle varotoimenpiteelle kuulemma vähän naureskeltiin, mutta tulokset ovat osoittautuneet hyviksi. Rintasyöpä uusiutuu aiempaa harvemmin.

”Käytännössä monia lääkitään turhaan, sillä vielä ei osata kohdentaa hoitoa vain niille, joilla näkymättömiä etäpesäkkeitä oikeasti on”, Wiklund sanoo.

Kehitystyötä tehdään koko ajan. Turhasta lääkinnästä halutaan eroon paitsi kansantaloudellisista syistä myös siksi, että vahvoilla lääkkeillä on haittavaikutuksensa.

”Pitkäaikaishaitoista tiedetään aika vähän, mutta esimerkiksi sytostaatit lisäävät riskiä sairastua leukemiaan.”

Elämänlaatu on hyvä mittari

Levinnyt rintasyöpä on visaisempi tapaus, sillä se on lähettänyt etäpesäkkeitä. Tavallisimmin ne ovat luustossa, keuhkoissa tai maksassa.

Levinnyttä rintasyöpää ei vielä nykylääketieteen keinoin pystytä pysyvästi parantamaan. Sitä voidaan kuitenkin pitää varsin hyvin kurissa.

Levinnyttä rintasyöpää voidaan pitää jo varsin hyvin kurissa.

”Hoidoilla pyritään vähentämään oireita ja hidastamaan syövän kasvua, joskus jopa pienentämään syöpäpesäkkeitä. Harvinaisissa tapauksissa hoitovaste voi olla niin pitkä, että potilas pysyy monta vuotta terveenä”, Wiklund kertoo.

Käytännössä levinnyttä rintasyöpää sairastava ihminen, tavallisimmin nainen, voi yleensä elää melko normaalia arkea. Osa käy töissäkin. Syöpähoitoja kuitenkin tarvitaan loppuelämän ajan.

Lääkehoito on levinneen rintasyövän hoidossa tärkein ase, mutta joskus myös sädehoito tai leikkaus tulevat kyseeseen. Hoito valitaan yksilöllisesti riippuen muun muassa syövän alatyypistä, levinneisyydestä ja muista sairauksista.

Ykkösasiana on vaalia elämänlaatua, sillä levinnyt rintasyöpä nakertaa joka tapauksessa elämän mittaa.

”Elämä voi olla syövästä oireeton, mutta hoidot aiheuttavat oireita. Hoitoja valitessa pitääkin punnita odotettavissa oleva hyöty ja verrata sitä syövän tai hoidon aiheuttamiin haittoihin”, Wiklund valottaa.

Tasapainoilua, siis. Usein tasapaino kuitenkin löytyy, ja levinnyt rintasyöpä vertautuu muihin kroonisiin sairauksiin.

”Sairauteen liittyy haittoja, mutta se ei vaikuta elämään merkittävästi.”

Vastustuskyvyllä syövän kimppuun

Rintasyöpä on yleistynyt. Tämän arvioidaan johtuvan ennen kaikkea väestön ikääntymisestä. Wiklund muistuttaa, että elämäntavoillakin on vaikutuksensa.

”Tupakointi, ylipaino ja vähäinen liikunta lisäävät riskiä.”

”Jo kymmenen vuoden kuluttua levinneen rintasyövän kanssa eletään merkittävästi nykyistä pidempään.”

Hän kuitenkin suhtautuu sairastuneiden tulevaisuuteen valoisasti. Hoidot kehittyvät huimaa vauhtia. Esimerkiksi muutama vuosi sitten läpimurtonsa tehneillä immuno-onkologisilla lääkkeillä pyritään herättämään elimistön vastustuskyky syöpää kohtaan.

”Syöpä ilmenee juuri siksi, että se on oppinut kiertämään elimistön vastustuskykyä eikä elimistö tunnista sitä vieraana. Sellainenkin tulevaisuus on pitkällä aikavälillä mahdollinen, että kehitämme vastustuskyvyn syövälle”, Wiklund sanoo.

Hän pitää toivoa tuovina myös syöpäkudoksen geeniprofilointeja, jotka auttavat löytämään yhä parempia täsmälääkkeitä.

”Uskon, että jo kymmenen vuoden kuluttua levinneen rintasyövän kanssa eletään merkittävästi nykyistä pidempään”, hän ennustaa.